Kotona - taas.

Juu, kotiin on taas palattu reissusta, kamat purettu ja haikailu reissuun on jo taas alkanut. Mutta haikailujen lomassa kerkesin jo hieman pläräilemään valokuvia ja pokkarilla napsituista ruuduista sai kasaan pari ihan kivaa panoraamaakin ruotsin alpeilta (klikkaamalla isompana ja näyttävämpänä):

Yllä Totthummeln, Åresjön ja Åre Skutan Sadelnilta kuvattuna

Åre Skutan Sadelnilta kuvattuna

Åre by Stjärntorgetilta

Se ol siinä.

Je. Nyt on laskut Åressa laskettu ja kamatkin rupee oleen jo pakattu. Aamusta kello herättää vitoselta ja määränpää on Tukholma ja Silja Symphony. Viimeiset laskut meni ihan lepposissa merkeissä, eikä stressattu ihmeempiä menemisistä. Jonotettiin mm. tunnin verran Kabinbahnan kyytiin, kun se vihdoin ja viimein oli saatu auki pakkasten ja teknisten vikojen jälkeen - on muuten näppärä peli kun pääsee suoriltaan kylästä toppiin saakka, kun muutoin tällä viikolla on saanut kikkailla siirtymillä ja hisseillä jotta pääsee ylös saakka. Oli muutenkin ihan lystiä laskea, vaikka valo oli flätti ja lunta pukkasi koko päivän taivaalta, mikä taas soi pehmeitä käänöksiä jopa rinteessä (ei sommat kulu niin pahasti ;)) ja näyttipä paikalliset puutikkakauriitkin kaivautuneen jostain maan alta ja putkahtaneen ulos päivänvaloon... Vähän haikein mielin kattelin piippareiden ja muiden remeleiden kanssa sohlaavia läskisuksiajoita. En kantanut tänään edes järkkää mukana vaan pokkarilla nappasin jotain räpsyjä...

Åre oli siis tässä ja Antti + testiryhmä suosittelee, tänne täytyy vielä tulla joskus keväämmällä tutkimaan takamaastoja.

SIINÄ SE NY ON! pitihän sitä kyytiinkin mennä kun tänne asti on tultu =)

A & A kyydissä kopin.

Skutanin alaosaa kyliltä päin

Sinilintu, vaihteeksi!

Hojo. Pakkaset on taltutettu ja tämän päivän keliä vois jo määritellä "mlkein jaffaksi". Pakkanen pyöri aamusta lähtien kymmenen korvilla ja iltapäivästä tais jopa lähennellä viittä pakkasastetta ylempänä ja aurinko paistoi koko päivän. Kyllä muten kelpaa skimbailla kevyellä varustuksella hikikarpaloiden valuessa selkää pitkin pitkien laskujen jälkeen, kun on tässä muutaman päivän tärissy yli kakskymppisissä pakkasissa ja lanaillu ikiroutaisia mäkiä lämpimikseen. Koluttiin hyvän kelin takia hiihtoalue melkeinpä päästä-päähän. Huomenna olis jo vimonen laskupäivä edessä, mutta kyllä nää Årenkin mäjet on aika nähty viidessä päivässä - jos tänne vapaata lähtis vetelemään, niin veikkaa että hienosti viihtyis vielä toisenkin viikon.

Åre Skutanilta, eli laskualueen topista laskiessamme tsigattiin tänään kun porukkaa lappasi tosissaan alas vieville kuruille, jossa varmaan vuorokauden sisään on tullu sivuseinä alas kurun pohjalle saakka ja aikamoisia tuulilippoja näytti muutenkin roikkuvan samalla seinällä odottamassa putoamistaan alas. Täytyy tässä itekkin myöntää, ettei suomen lapissa vapaata vedellessä ole kyllä ollu mukana minkäänmoisia lumiturvallisuusvälineitä, mutta en täällä uskaltais lähteä rinteenreunustaa pidemmälle ilman kaveria ja piipittimiä yms. Ja tuo porukka mikä lähti pudottelemaan alas kuruja ja muita rännejä, oli täysin average-hiihtolomalaisia varmaan autuaan tietämättömiä että ei kyseinen homma ny ole ihan 100-varmaa ja turvallista.

Anni puikottaa tosissaan kohti Åren kylää.

Åre Skutan ja "tuhannenmetrintuolihissi"

Siitä se tuli ja sinne se meni, ei ihan pikku-släbbi.

Pitää vetää suklaatia notta jaksaa.

Anni taas hyvässä vauhdissa.

Aika hyvän näköstä siipaletta olis tuollakin ollu tarjolla ja kuluneen päivän arskakin on mukavasti pehmittäny betonit laskukelpoisiksi.

Pätkä

Jeh, kolmas laskupäivä Ruotsin alpeilla jäi aikalailla jämäksi. Ei kurvailtu menemään kuin muutama tunti kelin vaihdellessa sinkistä pika-aurinkoon ja takaisin, jalatkin huusivat jo vaimeasti "hoocianna", joten päätettiin säästellä reiskoja hieman loppuviikkoa ajatellen. Mäjestä hävittyämme hyvissä ajoin käytettiin tilaisuus hyväksi ja iskettiin taas bussilla Duvedista Åre Byhyn, jossa kohtalaisen aikaisesta ajankohdasta (18:00 hujakoilla)johtuen, saatiin kuin saatiinkin pyötä heti Broken -ravintolasta ja mätettyä naamariin paras burgeri mitä toistaiseks on eteen tullu - suosittelen siis Brokenin Megaburgeria täällä asioiville. Huomionarvoista muuten ruotsissa ja varsinkin Åressa on verrattoman ystävällinen ja hyvä asiakaspalvelu - harvemmin edes kotosuomessa törmää joka paikassa tällaiseen, jätte kul!

Bussen till Slussen, ei vaan mäkeen - aika flätti ol' meininki.

 

Åre Skutan idästä tutkattuna.

Ja maisemaa samasta paikasta kohti itää.

Hyvä ruoka ja kalja, parempi mieli ja malja? TÄ?

Åre Station ja taustalla VM8 -mäjen iltavalaistus.

Den andra dagen i Åre

Javisssst! Toinen päivä rinne-Årea on pulkassa ja nyt on mukavan raukee fiilis. Tänään pienten alkukankeuksien jälkeen päästiin laskemaan oikeeen täysin rinnoin ja huipullakin kävästiin pari kertaa pyörähtämässä. Aamusella täällä Duvedissa pakkasmittari jäpitti -33 asteen kohdilla, joten se pikkasen latisti meininkiä ennen mäkeen lähtöä, mutta inverssio tekee näköjään täälläkin tehtävänsä. Aamusta koko Åren alueella ei ollut mitään alahissejä auki kovan pakkasen jäädytettyä hissien öljyt, joten svenssonit olivat organisoineet hatusta skibussien reitit kiertämään ylemmäs, jossa pakkanen paukkui vaan jossain 20-asteen hujakoilla ja hissit pyörivät. IIISO hatunnosto tästä järjestelystä, bussit siis poikkesivat siis pitkälti normaalireitiltään ja bussin kuljettaja selvensi vielä järjestelyt ennen matkaan lähtöä ruotsin lisäksi (vissiin mun ilmeen takia) selvällä englannillakin, joten turistit kuten minä ymmärtäisimmen missä tai minne mennään.



Päivän mittaan keli kuitenkin lauhtui kylmän ilman paetessa arskaa ja muutkin alueet avattiin käyttöön. Tänään laskettiin oikeastaan joka paikassa Duvedia ja Tegefjelliä lukuunottamatta ja tulipa Åren kisarinteetkin tyypättyä kunnon syväkyykyllä - aika hurjia rännejä.

Tonne mentiin - päästiin kiertoreittejä vihdoin melkein toppiin saakka - ranne näyttää että korkein kohta tänään ol 1380 meetteriä.

Skibussi-mayhem, porukka kimpoili tosissaan busseista toiseen... Mäkeen pääsykin kesti melkein tunnin, mutta kannatti kuitenkin istuskella kyydissä.

Hej på dig, melkein topissa ollaan.

Tasamaahiihto saldo tältä päivältä karkeesti arvioituna bout 4km...

 

Alaspäin on aina kans kiva tulla, Anni osu aika hyvin järkkärillä käännökseen! vai mitä?

Mies vanhenee "taas" silmissä...

Tere, tässä kohdin ei kuvaaja ihan osunu nappiin.... hauska foto muuten kyllä.

Ekat laskut Åressa

Sääennuste olikin lupaillu aika hemetin kylmää, mutta tänään aurinko yllätti olemassaolollaan mukavasti vaikkei se tulipalopakkasella pahemmin lämmitäkään. Hurautettiin aamutuimaan hissien aukeamisen aikaan skimbadösällä keskelle Åren kylää ja kohti Kabinbanhin ala-asemaa. Bussissa vähän ihmeteltiin, notta mikseivät hissit pyöri kun hissilippujen ostoon rynnättiin ja tiskillä selvisikin, että mahoton kylmyys yläällä pitää hissit kiinni ja niin tänään ei kovin korkealle päästy. Hissejä oli oikeastaan vain Björnenissä, Tegefjellissa ja Duvedissa auki, josta juuri aamusta dösällä lähdettiin.

Myöhemmin puolen päivän jälkeen myös Årefjellin alimmat tuolihissit aukesivat ja päästiin laskemaan pikkasen jyrkempääkin rinnesiivua perhealueiden sijaan. Race-arenaa ja maailmancuppimäkeä ei vielä tänään päästy kokeilemaan... Huomiseksi sääherra on vissiin lupaillu vähintäään yhtä kylmää kuin tänään, eli bout 25-27 astetta korkeudesta riippuen, joten saapa nähdä päästäänkö vielä huomennakaan korkeammalle laskemaan.

Töppyräitä silmäillessä hissistä käsin löytää täältä aikalailla offaripotentiaalia, varsinkin keväämmällä - nyt kaikki pehmiän näköinen varsinkin ylempänä on kivikovakaa pakkasen ja tuulen kovettamaa betonia, eikä rinteenvierustoistakaan ole mitää pikkukivaa löytynyt. Noh - rinteitähän tänne on tultu laskemaan. Niin ja täällä on ihan he****tisti ruottalaisia!!!???

Anni kyykkää kohti Åren kylää.

Meikämando ja taustalla Tegefjellin töppyröitä - potentiaalia olis pikku haikilla.

Anni ja kylää.

Kaaaaakaotauolla - oli muuten hyvää, mutta niin 300 kruunun kakaon pitääkin olla.

Silkkihuppu on ollut tänään rinteessä viimesintä huutoa - meikäläinen luottaa luomu-naamakarvoihin!

Joo-o, i Åre ny!

Perille on päästy, ajettu on taas työpäivän verran ja hotelliin on asetuttu taloksi. Onhan tää omanlaistaan reissaamista ensin kökkiä ruottinlaivalla yön yli ja pidättäytyä ottamasta bisoschofenia liikaa, jotta aamusta on mukava ajella ja vartoilla seuraavana päivänä tikkana milloin laiva saapuu satamaan ja päästään oikeesti etenemään määränpäähän. Meillähän matkasuussitelma kulki jotakuinkin Hki-Tukholma-Åre, eli laivalla veden yli ja siitä karvan vaille 700km autolla perille. Vaikka tänään ajokeli oli aika hemmetin nihkeä alun auringonpaisteen jälkeen, niin ruottalaiset ovat kyllä bygganneet hememtin hyvät ja erityisesti leveät tiet tänne perille saakka. Vaikka lunta tuli matkalla välillä rutkastikin ja luonnollisesti pölisevä pakkaslumi kyrsii ja haittaa näkyvyyttä, niin leveillä baanoilla ei pahemmin tarvinnut huolehtia tiellä pysymisestä.

Majaillaan Åre Bysta bout 7-8km länteen päin Duvedin kylässä ja ensimutuilla mesta on aikalailla hiljainen - ellei jopa kuollu?! Skibussilla pääsee tästä kuitenkin näppärästi isoon mäkeen ja onpa tuossa ikkunan alla lähin Duvedin hissi, tosin huomenna aamusta isketään varmaan suoraan Åre Byhyn ja isoon mäkee! Kylmää on luvattu huomiselle bouot -23-25 astetta ja tuulta, joten KATTELLAAN! Tääl on muuten tosi paljo ruottalaisia - OHO!

Vi ses Helsingfors!

Elämää autokannella.

Tällasta täällä Ruottissa on. Kuvassa paikallisen T.Sukarin omituinen pikkuKiina nelostien varressa.

On se aina lystig viettää koko päivä ruorin takana ja kiroilla ruottalaisia =) ei vainee, svenssoneiden ajotapa on aika korrekti ja myötäilevä.

viriviritöötööt

Aikaisemmin mainittelemaani Customeiden lipsumisongelmaa päivittelin myös Relaan palstalla ja kaikenmoisia ajatuksia sen syistä ja parannusehdotuksista tuli nauhahiomakoneen käytöstä, huonoon laskutekuun saakka. Tähän hätään en nyt sen suurempia virityksiä ruvennut monoihin / siteisiin asentelemaan, vaan koukkasin rautakaupasta liukuesteteippi ja avot... Nyt on ihme jos lipsuu, mutta otan kuitenkin vanhat monot vielä reissuun mukaan, joten "Vi ses i ÅRE!"

sillälailla.

Asiaan.

Noni, ny on Customit koeajettu ja jäi aikas ristiriitaiset fiilingit. Mono sinällään on ihan ässä, niin kuin niistä on ympäriinsä kirjoiteltu. Eli komennot kulkee jalasta sukselle ennen kuin ehtii edes ajatella ja jäykkyys sekä varren korkeus tekevät monosta muutenkin vakaan ja luotettavan kaverin. Sisäkenkää ei vielä ole edes muokattu ja kuumennettu, mutta ne istuvat kohtuullisen hyvin lapaan, eikä ainakaan tämän iltaisen parituntisen kikkailun aikana mitään kummallista edes eteen tullut. Kooltaa monot ovat hieman naftimmat kuin edeltäjät ja alkuun jalkoja hieman ahdisti tiukempi meininki, mutta edellisten monojen käytettävyys ja tukevuus hieman kärsi juuri tästä. Pähkinänkuorissa Black Diamondin Customit ovat kuin alppimonot, mutta nokalta löytyy päkiäjousto ja ankannokka - flexiäkin on ruhtinaalliset 130 yksikköä. I LIKE!

Kokeilimpa muuten laskemista etukallistuksen ollessa täysin tapissa, eli niin kallellaan eteenpäin kuin mahd. ja voin kertoa että vaatis aika paljon totuttelua ja pelkää HOOCEE-kantilla-ajoa jos säädöt siihen jättäisi. Luisuttelu kyykky ei tuppaa luonnistumaan millään siis. Päädyin jättämään nuo popot kaikista pystyimpään asentoon toistaiseksi, vaikkakin kallistus on rutkasti reilumpi kuin Garmonteissa, mikä ei haittaa yhtään - vaan päinvastoin. Kaikista parasta monoissa loppujen lopuksi on niiden jäykkyys ja varren korkeus. Varsi ei anna sitten milliäkään joustoa taaksepäin ja voin vaan kuvitella kuinka paljon tuollainen tuki auttaa esim. epätasaista offia isolla suksella ajellessa - ei saletisti tunnu että monot ja sukset pyörii jalassa ja elää omaa elämäänsä.

Onhan nuo aika komiat!?

Sisäkengän kiristys tapahtuu vaijereita kiristämällä ja ruuvaamalla BOA-mutteria.

Boosterit soundit luo!

Sitten niin ristiriitaisuuksiin. Jostain kumman syystä oikean jalan monon ankannokka "blobsahti" joka toisella käännöksellä G3:n siteen etuosan alta, vähän kuin lipsahtamalla pystyyn... Kaapeleita vievasin kuoleman kireästä - hemmetin löysään ja varsinkin löysällä blobsahtelu lisääntyi. En oikeen tiedä mistä moinen nyt johtuu, kun nyt kotosalla veivasin monoa vastaavasti kuin mäjessä sillä seurauksin, ettei mono lipsahda siteestä enää laisinkaan?! Noikohan pakkanen siihen vaikuttaa? Vai onko uusi mono tosiaan vaan niin "uutuuden-jäykkä", että tällasta tapahtuu? täytyy käydä nykäsemässä rautakaupasta varuille pätkät luikuesteteippiä, jota voi sitten vetästä siteen muovilevyyn jos lipsunta jatkuu... Jos jollakulla on vastaa tapahtunut uusien kenkien kanssa niin pistäkää kommenttia.

Kanttauskulmat tappiin!

Ei sovi 3-pin -siteisiin ei!- älä lähre sinne!

kumpi on kampi?

Pari pientä ajatusta perus Talma-lanailijan fiiliksistä, minkälaiset lärpyttimet "sinne" reissuun nyt ottais mukaan -ongelmasta. Tällainen perus eteläsuomen kasvatti ja suurimman osan talvesta hoidettuja mäkiä lanaileva jantteri kun laskee pääosin hieman kaposemilla suksilla (alle 100mm) rinteitä, kohtaa helposti SEN laskukauden kohokohdan ja esim. alpeille lähdön kynnyksellä kysymyksen "notta tohtiiko noilla jokapaikan suksilla putikalle lähteä?" Lentoyhtiöt monasti laittavat vielä oman kapulansa ajatusmyllyyn, koska harvemmin "puikkoon" pystyy / saa ottaa kaksia suksia, tai ainakaan se ei onnistu kohtuu hintaisesti. Niinpä kävi nyt myös meikäläisen kohdalla kun toissaviikkoiselle Engelin reissulle lähtöä suunniteltiin. Finskillä bägiin saa ottaa 20kg tavaraa ja vain yhdet sivakat.

Kuvat on napannu Räisäsen Heikki

Niinpä onnistuin pikaisella operaatiolla ostamaan "käytettynä" kerran lasketut läskit itselleni juuri reissun kynnyksellä (strategisilla mitoilla 161-121-141mm). Ainoan kerran ehdin näitä pulskia suksia kokeilemaan Talmassa muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä ja toteamaan, että 200metriä pitkässä lanatussa mäjessä niillä kyllä pärjäilee ihan mukavasti. Mutta faktahan on se, varsinkin telluttajille, että aina kyykätessä energiaa palaa roimasti enemmän kuin alppina vedettäessä ja omat arvioni alppien rinnelaskusta tuollaisilla 121mm vyötäröltään leveillä suksilla tulee olemaan kaikkea muuta kuin kivaa. Ja niinhän se menikin...

Meillä reissussa tosin kävi hieno tuuri kelien suhteen ja lunta piisasi melkeinpä joka päivälle sen verran, ettei rinteitä tarvinut laskea muuta kuin siirtyminä. Mitä nyt viimeisenä laskupäivänä ei enää energia riittänyt lähteä metsästämään pehmeää merta tuonnemmas ja laskimme sen mitä "laskimme" lanattuja mäkiä... Mielessä kävikin, että olisin vuokrannut viimeisen päivän ratoksi hieman kapeammat menopelit alle. Toisenlaisissa lumiolosuhteissa olisin kyllä aikalailla katunut päätöstä ottaa "superläskit" völjyyn, koska jäisellä ja kumpareisella offarillakaan ei tuollaisilla päänlevyisillä swallow-taileilla laskeminen ole kyllä mitään herkkua pitkän ja leveän nokan vaatiessa älyttömästi voimaa kääntyäkseen laskijan haluamaan suuntaan.

Puuterilla ilo puolestaan nouseekin täysin eri sfääreihin, mitä aikaisemmin olen kaposemmilla suksilla laskenut. Mukanani olleet Elanin 1111 Quadithan ovat ns. "old-skool" putikkasukset (vaikka ovatkin 08/09 mallistoa), joista ei löydy nykyhienouksia kuten rokkeria tai käänteistä leikkausta - vaan hervottomasti leveyttä, kohtuu tiukka kääntösäde ja se makia swallowtail... Rokkereita en juurikaan ole päässyt kokeilemaan, joten niihin en osaa kokemuksiani rinnastaa, mutta kyllä Elaneillakin vauhtia uskalsi ottaa (kuten kuulemma rokkereilla). Suhteellisen kovaa laskettaessa massa puhuu ja leveä kärki vie suksea ajatuksen voimalla, eivätkä pienet tai suuremmatkaan epätasaisuudet pahemmin hetkeuta ison suksen etenemistä. Kapoisemmilla suksilla omien kokemusten perusteella on joutunut jokseenkin varomaan vauhdikkaasti pöllyteltäessä suksien pakenemista lumen uumeniin ja ns. vikurointia. Jos siis sääherra lupailee matkan määränpäähän kovasti lunta ja putikkaa, niin ei tällöin pahemmin tarvii arpoa mitä sinne suksipussiin pakkaa... toisaalta, taas reilusti kelluttavilla läskilöillä "face-shotit" vähenevät jonkin verran, kun laskija völjyy näppärästi hangen pinnalla - tosin telluttamalla saa käännöksissä itsensä painumaan kivasti hötön syleilyyn silloin tällöin.

Mitähän hyötyä tästäkin "aivopierusta" on - ei varmaan mitään, mutta tulipahan kirjotettua.... Tai summa-summarum, olis kiva jos kaksin suksin pääsis aina reissuun.

Vikat.

Laskut on pulkassa ja viimesen päivän laskut olis kyllä voinu melkein jättää tekemättä. Eilisen auringon paiste ja kova tuuli oli kovettanut kaikki paikat eikä uutta lunta tullu tänään vaikka sääennuste sitä lupaili. Joten nykästiin aamulla kylästä Titlikselle tutkailemaan jäätikköluolaa ja laskettiin samalla Rotairilla takaisin Standille, kun ei pahemmin kiinnostunaut lähteä laskemaan jyrkähköä ja jäisellä kupareikolla olevaa "rinneoffia"... Muutenkin laskut mahtuvat yhden käden sormiin, eli rinteitä pitkin reidet hapoilla rätkyttelyä ja hyvissä ajoin takaisin kämpille.

Pikku hiljaa vois ruveta jo pakkailemaan kamoja ja iskeä kylille hamstraamaan tulkkuja ja muuta tilpehöörää - siivotakin pitäis... Ja jääkaapissa lymyilevät bisset imuroida napaan... Käytiin eilen tsiigaamassa muuten illan ratoksi paikallisten curling pelejä ja mäkihyppymäkeä - turistit seikkailee...

HAHA, bodisami on toosi innoissaan paluumatkalla Titilikseltä alas - siis hissillä...

Harjat viuhuu Sporting parkissa.

Engelbergin luonnon mäkihyppymäki ja levitoivat turistit, Kuva Heikki R

SininenLintu.

Joo, aurinkoa ol' koko päivä. Aamusta tikkana oltiin hissijonossa kohti Jochstockia ja tarkoitus oli naatiskella koko päivä auringosta ja piirrellä muutamat omat jäljet siinä sivussa. Vedettiin tehokkaasti hissiltä-hissille Stand ja Jochpassin välimaastoon jäävässä putikanpöllytys-"parkissa"... Ihan kuin joku isompi voima olisi vartavasten suunnitellut kummut ja kurut neppailuvapaalaskua varten lumisateisten päivien jälkeen. Oli mukava iskea aamusta pelipaikoille, kun edellisenä päivänä ei tosiaan hissit nostellu ainuttakaan ristinsielua noillemain.

Suunnitelmamme toteutui aika mukavasti ja ennen lounasta pääsikin tuuppaamaan omia jälkiä sinne ja tänne mukavan pehmiässä lumessa - ei mitään unelma putikkaa, vaan hieman tuulenpakkaamaa, mutta pehmiää ja tasalaatuista lunta - kaikin puolin ei niin haastavaa tavaraa... Olipa osassa jätkien laskuissa jo hieman äärimeininkiä jyrkkine siivuine ja ahtaiden kurunpoikasten suorittamisen osalta. Päivä päätettiin lentäjän kanssa ainoina laskijoina Laubille... Ja syy ihmiskatoon oli, että koko himskatin lähes kolmikilometrinen lojotus oli tuulen ansiosta mennyt kivikovaksi sementiksi ja voinkin tässä hyvällä omallatunnolla todeta, etten tehnyt yhtä ainutta tellukäännöstä koko laskun aikana, sen verran hirveää schaibenia koko lasku oli! Olipa mokoma vyörynytkin puolesta välistä jonkin matkaa ilmeisesti aikaisemmin iltapäivällä paistaneen auringon ansiosta ja jonkun urhoon kurvattua sopivan pinnan muodon ylitse... Ylhäällä tutkailtiinkin ennen laskua, että nyt vedetään varovasti jokainen stoppi jyrkemmällä suojaiseen paikkaan - kuumotuksia tosin ei eteen tullut. 

 Yllä vähän Heikin kuvaamaa videota meikäläisestä laskemassa Jochstockin taka/sivumaastossa - pokkarivideoo taas...

Heeba ja BODISAMI poistuu traversea pitkin Trübsee -järven jäälle.

Kaikenmaailman pandanaamat ja freeriderit pukkasivat samaa reittiä - ilmeisesti heidänkin mielestä päivä oli aika perhanan hyvä!

Hessu kurvaa.

Meikäläinen Trübseen hissillä, Heikki fotaa.

Standin condooli...

Huomenna vimonen mäkipäivä - YHYY!!!!