Pari pientä ajatusta perus Talma-lanailijan fiiliksistä, minkälaiset lärpyttimet "sinne" reissuun nyt ottais mukaan -ongelmasta. Tällainen perus eteläsuomen kasvatti ja suurimman osan talvesta hoidettuja mäkiä lanaileva jantteri kun laskee pääosin hieman kaposemilla suksilla (alle 100mm) rinteitä, kohtaa helposti SEN laskukauden kohokohdan ja esim. alpeille lähdön kynnyksellä kysymyksen "notta tohtiiko noilla jokapaikan suksilla putikalle lähteä?" Lentoyhtiöt monasti laittavat vielä oman kapulansa ajatusmyllyyn, koska harvemmin "puikkoon" pystyy / saa ottaa kaksia suksia, tai ainakaan se ei onnistu kohtuu hintaisesti. Niinpä kävi nyt myös meikäläisen kohdalla kun toissaviikkoiselle Engelin reissulle lähtöä suunniteltiin. Finskillä bägiin saa ottaa 20kg tavaraa ja vain yhdet sivakat.
Kuvat on napannu Räisäsen Heikki
Niinpä onnistuin pikaisella operaatiolla ostamaan "käytettynä" kerran lasketut läskit itselleni juuri reissun kynnyksellä (strategisilla mitoilla 161-121-141mm). Ainoan kerran ehdin näitä pulskia suksia kokeilemaan Talmassa muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä ja toteamaan, että 200metriä pitkässä lanatussa mäjessä niillä kyllä pärjäilee ihan mukavasti. Mutta faktahan on se, varsinkin telluttajille, että aina kyykätessä energiaa palaa roimasti enemmän kuin alppina vedettäessä ja omat arvioni alppien rinnelaskusta tuollaisilla 121mm vyötäröltään leveillä suksilla tulee olemaan kaikkea muuta kuin kivaa. Ja niinhän se menikin...
Meillä reissussa tosin kävi hieno tuuri kelien suhteen ja lunta piisasi melkeinpä joka päivälle sen verran, ettei rinteitä tarvinut laskea muuta kuin siirtyminä. Mitä nyt viimeisenä laskupäivänä ei enää energia riittänyt lähteä metsästämään pehmeää merta tuonnemmas ja laskimme sen mitä "laskimme" lanattuja mäkiä... Mielessä kävikin, että olisin vuokrannut viimeisen päivän ratoksi hieman kapeammat menopelit alle. Toisenlaisissa lumiolosuhteissa olisin kyllä aikalailla katunut päätöstä ottaa "superläskit" völjyyn, koska jäisellä ja kumpareisella offarillakaan ei tuollaisilla päänlevyisillä swallow-taileilla laskeminen ole kyllä mitään herkkua pitkän ja leveän nokan vaatiessa älyttömästi voimaa kääntyäkseen laskijan haluamaan suuntaan.
Puuterilla ilo puolestaan nouseekin täysin eri sfääreihin, mitä aikaisemmin olen kaposemmilla suksilla laskenut. Mukanani olleet Elanin 1111 Quadithan ovat ns. "old-skool" putikkasukset (vaikka ovatkin 08/09 mallistoa), joista ei löydy nykyhienouksia kuten rokkeria tai käänteistä leikkausta - vaan hervottomasti leveyttä, kohtuu tiukka kääntösäde ja se makia swallowtail... Rokkereita en juurikaan ole päässyt kokeilemaan, joten niihin en osaa kokemuksiani rinnastaa, mutta kyllä Elaneillakin vauhtia uskalsi ottaa (kuten kuulemma rokkereilla). Suhteellisen kovaa laskettaessa massa puhuu ja leveä kärki vie suksea ajatuksen voimalla, eivätkä pienet tai suuremmatkaan epätasaisuudet pahemmin hetkeuta ison suksen etenemistä. Kapoisemmilla suksilla omien kokemusten perusteella on joutunut jokseenkin varomaan vauhdikkaasti pöllyteltäessä suksien pakenemista lumen uumeniin ja ns. vikurointia. Jos siis sääherra lupailee matkan määränpäähän kovasti lunta ja putikkaa, niin ei tällöin pahemmin tarvii arpoa mitä sinne suksipussiin pakkaa... toisaalta, taas reilusti kelluttavilla läskilöillä "face-shotit" vähenevät jonkin verran, kun laskija völjyy näppärästi hangen pinnalla - tosin telluttamalla saa käännöksissä itsensä painumaan kivasti hötön syleilyyn silloin tällöin.
Mitähän hyötyä tästäkin "aivopierusta" on - ei varmaan mitään, mutta tulipahan kirjotettua.... Tai summa-summarum, olis kiva jos kaksin suksin pääsis aina reissuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti