hanki tuli - hanki meni

Juu. Joulun jälkeen ei ollakkaan juteltu. Ja joulun timangikelien jälkeen ovat pihameiningit hieman heitelleet ainakin eteläisellä Suomen puoliskolla laidasta toiseen - lunta tuli niin pirusti (Helsinki-Vantaan lentökenttä oli suomen lumisin paikka) ja pakkastakin oli tarpeeksi, sen jälkeen iski plussakeliä ja vettä tuli taivaalta kuin esterin perästä, etelässä taisi hankeakin hävitä kerralla 35cm. Jäipä siinä sitten suojakelien saatossa Keravan Keinukallionkin pauderitarjonta tarkastamatta - eikä näistä lumista nyt enää taida edes pohjiksi olla...

Mitää, Sappeessa paistaa aurinkoo?!

Enivei, jossei lähimettien puuterikentät ole olleet se paras paikka suihkia menemään niin onhan suksia pitänyt tottakai käydä ulkoiluttelemassa muualla. Eteläiset hiihtokeskukset kun tarjoilevat hyväkuntoisia mäkiä täysimääräisenä lähes joka keskuksessa, mikä sinällään on tähän vuoden aikaan melko hienoa. Viime talvena ensimmäiset kurvit vedettiin Hakuban Happo-ykkösessä tammikuun 2.pv. eli tänä talvena tulee ensimmäistä alamäki reissua ennen kasaan jo ainakin 11päivää suksilla, eipähän voi ainakaan jalkojen piikkiin laittaa jollei suksi kulje.

Yllä Messilässä varsinainen SDP:n puoluekokous

Jouluisen Himoksen lisäksi karavaani on suhaillut muutamaan otteeseen Messilässä ja nyt kuluneena viikonloppuna käytiin katsastamassa Sappeen meiningit. Sappee tuntuu noin niinkuin nopealla silmäyksellä olevan kyllä ehdottomasti etelä-suomen tellurikkain mäki, nimittäin lauantaina rinteissä suihki menemään vaikka kuinka monta kyykkääjää ja näiden suihkijoiden laskutaito ja vauhti olivat mielestä melkosen kovaa luokkaa. Itse suihkin menemään päättäväisesti pelkillä kiinteillä kantapäillä, notta polvi saa mahdollisimman paljon sitä meininkiä, mutta kyllä välillä olisi tehnyt mieli tuikata telespedet jalkaan liekittää reisiä taas vaihteeksi. Huomion arvoista oli myös, että Annin lisäksi en mäessä muita 75mm vermeillä laskeneita nähnyt kuin yhden tai kaksi, eli ainakin Pirkanmaalla NTN alkaa olemaan SE juttu - pitäisi itse ensimmäisen kerran päästä moisilla laskemaan, niin voisi myös oman mielipiteen muodostaa värkeistä...

Lumisateinen kuva työhuoneesta muutaman viikon takaa - tällaista ei ihan viime päivinä ole ihasteltu.

Mutta reissukuume alkaa joka tapauksessa jo polttelemaan, kun startti Japaniin on enään 9päivän päässä. Täytyypi vaihtaa valuutat kuntoon (Eur-Jpy kurssi onkin hieman ystävällisempi kuin vuosi sitten), käydä kaikki rensselit läpi ja mallailla pakkaaminen sekä samalla päättää että mitä kaikkea ylimääräistä reissussa tarvitsee - vai jätetäänko tilaa reiluille tuliaisille kun viime vuonna ei mukaan tarttunut oikein mitään ihmeellistä. Eli siis kamaa kassiin ja Japaniin - palaamme viimeistään sieltä jutuille.

Joulu - ilmeisesti rauhallisuuden aikaa.

TÄ? Oli ensi reaktio kun joulu-aaton-aaton-aattona pamautimme Annin kanssa Opeliksin Länsi-himoksen parkkipaikalle. Autoja hieman yli kymmeneltä lauantaiaamuna parkkipaikalla oli pauttiarallaa 15-20kpl, eli normihissilippujonotuksia ei hirveemmin tarvinnut stressailla, pitipä ihan autoa parkkeerattaessa siristää silmiä, josko hissit pyörivät laisinkaan kun perus Himos-ruuhkaan on ajansaatossa jo jokseenkin tottunut, mutta pyöriväthä ne.

Pakkasmittari näytti kirpakat -18astetta, joten joskopa se yhditettynä joulunaluskiireisiin pitivät ihmiset muissa askareissa ja poissa mäjestä? Aurinkokin paistoi taivaanrannasta koko päivän – eipä siis hirveästi enempää voinut toivoa.

Sen verran pitää kuitenkin Himoksen suunnalle heittää pyyhkeitä kehään, että meikäläisillä kun on olemassa Skicardit molemmilla ja sitä myöten tottunut hankkimaan ne kaksi päivälippua yhden hinnalla suurimman osa talvesta ilman sen kummempia lisäkustannuksia, niin Himoksen fiksut talouden pitäjät ovat kuitenkin keksineet uuden keinon ottaa lisä-euroja autuaan asiasta tietämättömiltä asiakkailta. Nimittäin aikasemmin kun heidän kaikki hissilippunsa ovat olleet etäluettavia, niin nytpä sitten ei. Kaikki hissiliput pitää ladata sille Himoksen OMALLE etäkortille – eipä hirveästi etäkortit auta 250km:n päässä kotona lipastossa, kun ei niitä aikaisemminkaan ole Homoksella tarvinnut. Itsekin olen joskus Himoksen oman kortin hommannut, mutta sehän on jäänyt aina kotiin kun ei sitä ole tarvinnut, joten nytpä sitten kahteen pekkaan räpsähti siihen hissilippujen hinnan päälle vielä 10euron lisäkulu Homosaccess-korteista, joita ei ainakaan suomessa paljon muualla käytetä. Kakan maku jää moisesta suuhun.

Muutoin laskeminen oli aika timangia. Auki olivat Länsi-Himoksen mäkien lisäksi Keskimaan yksi mäki ja kuten aiemmin tuli mainittua ei muista ihmisistä tarvinnut välittää – velivenäläisetkin taitavat vielä olla kotirintamallaan odottelemassa pakkasukko-päiviä.

Viikonloppu muutoinkin heilahti Tampereen suunnalla mökkeillessä ja kameraa oli pakko hieman laulattaa talvisissa maisemissa, avot:

Puikkari!

3-2-1-mene! Ja antti painaa kun Palanderi konsanaan Talman ”takajyrkkää” silmät kiiluen… Paitsi, että on arki-ilta ja rata puuttuu, sekä mies on ensikertaa ikuna ihan oikeiden puikkareiden selässä. Suksissa kun on pituutta 165cm ja kääntösädettä 12,6metriä, niin olo on jokseenkin omituinen – meikäläisellä kun yleensä on jalassa aikalailla isompia suksia, joissa kääntösäteet pyörivät siellä jossain toisen kymmenen metrin paremmalla puolella.

ATAAAK!

Jo ensikäännöksistä on selvää, että jalassa eivät ole mitkään kruisailusivakat. Suksia pitää laskea, ei liikaa, mutta sopivasti. Painoa ei sovi missään vaiheessa päästää laisinkaan takapenkin puolelle ja kantinvaihto tapahtuu silmän räpäyksessä. Telemarkista tuttua yläkropan kiertoa pitää oikein keskittymällä välttää ja paine pitää jatkuvasti pitää monoissa säärtä vasten. Tuntuu kuin olisin täysin missannut aikasemmin tämän koulukunnan, jossa talman minirinteessä pystyy sivaltamaan syviä leikkauskäännöksiä useamman kymmenen yhdellä laskulla. Myönnän itselleni, että vaikka suksien grafiikat ja habitus viestivät vahvasti keskinkertaista tylsyyttä, niin tämä puikkarointihan on hauskaa!

tykit laullooo!

Sladissa ei noita Ice-T:n Coco-vaimoa muodoiltaan muistuttavilla pätkäsuksillä lasketa muuta kuin pysähdyttäessä, muuten ovat jalat solmussa. Ensimmäistä kertaa 100 flexillä varustetut monto tuntuvat hieman löysiltä – pitää vissiin boosteristräppiä miettiä ihan tosissaan alkuperäisten tarranauhan tilalle…? Joka tapauksessa, meikäläinen on täysin myyty lyhyen kääntösäteen maailmaan. Aikoinaan telemarkin laskeminen lähti siitä ajatuksesta liikkeelle, että lähimäissä olisi jotain intoa laskea ja pari talvea tuota mystistä kyykkäilyä opetellessa lähimäkilasku olikin taas täynnä uuden oivaltamista. Sitten kun jossain määrin telemark alkoi olla jo lihasmuistissa ja lasku sujua jo itsellään, hankin nahkamonot ja taas oli uuden oppimista kovasti ilmassa – nyt tuota kaivattua uutta-suolaa lähimäkitouhuihin tuo näköjään puikkarointi!

Kamaketkut

Parempi puoliskoni Anni oli eilen mäessä myös, menin sitten lainaamaan hänelle tuoreimpia telesmark-hankintojani, eli DPS:n 105Wailereita ja vähän nyt vaikuttaisi siltä että meikäläinen ei niillä suksillä ilmeisesti enää laske =).

Anni painaa!

Vanhana ukkona mäessä - kokeiltu on.

Murrr, sanoo vanha ukko. Rohkaistuin ja painoin keskiviikon ratoksi Talmaan ottamaan selvää vasemman polveni laskukunnosta tiistaisen umpihankilenkin kokemusten rohkaisemana. Lääkäri kun maanantaina totesi, että jalka on ehjä, niin pitäähän sitä hetsilleen lähteä liikkeelle. Kävin vetäsemässä (pitkästä aikaa polvituen kanssa) umpihankilenkin eilen ja täytyy myöntää, että olin hieman jopa yllättynyt kuinka hyvin juoksu sujui ja ettei polvessa ollut tänä aamuna mitään tuntemuksia.

ihan vähän eriparia?!

Auton konttiin siis sekä telesböög-vermeet kuin alpiinot. Starttasin tutummalla telemarkilla ja hyvältä tuntui, heti monojen kiristelystä lähtien. PAITSI  - kun oli aika alkulämpöjen jälkeen ruveta tuuppaamaan tosissaan, niin eipäs mies uskaltanutkaan painaa täysillä kuten normaalisti, vaan se vimonen atakki puuttui - ehkäpä ihan tervettä hissuttelua tai koekus siitä, miltä tuntuu laskea sitten n.15-20 vuotta vanhempana!? Joka tapauksessa kantilla tohti mennä, eikä mitään kipuja polvessa tuntunut. Alppirensseleillä puolestaan vauhti oli tottakai enemmän, mutta sama homma oli trendinä - ihan täysillä ei vaan uskaltanut runtata. Voihan sekin tietysti olla, että kun jalassa olivat 190cm pitkät rautakanget niin talma "takajyrkkä" saattoi olla hieman liian kaponen?! Mutta kaiketi hyvä oli tuntuma ja fiilis ihan ok näin jälkikäteen, pitää vaan ottaa rauhassa ja laskea tuo jalka entiseen kuntoon - huomenna siis meshilään!

testigearit. Downin syndrooma menee muuten yllättävän sutjakasti kantillansa - puikkarifiilis!

Urbaanit pauderit 12/13 VOL.1!

Heipparallaa sano! Männä perjantaina nimikkomyrsky Antti teki tuhojaan ja jälkiään eteläsuomessa ja sehän passasi kaimalle varsin hienosti. Lunta nimittäin kaima heitti yllättävän kivasti ruuhkasuomen päälle ja tämähän aiheutti jo pientä puuteripaniikkia. Lauantaiaamusta piti siis tottakai lähteä tsiigaamaan pelipaikat, eli Malinkartanon jätemäki sekä Paloheinän hiihtoparatiisi, tällä kertaa siis auton nokka käännettiin kohti etelää!

Harri Maltsun topissa urbaanihiihtomaisema taustallansa

Maltsuun saavuttaessa paniikki valtasia miehiä entisestään, nimittäin portaissa ennen meitä paineli ylöspäin jo kolme ukkoa laskuvälineet olallaan - ei muuta ku vermettä jalkaan ja kiireen vilkkaa polkemaan lauta-bootpackia ylöspäin. Luntahan ei topissa ollut juuri laisinkaan vaan idästä puskenut tuuli oli kuljettanut vlakoisen kullan bäkkärille, jossa koiranputkien aiheuttamien pannujen lisäksi saatiin myös aika hyviä käännöksiäkin aikaiseksi, ainakin valokuvissa:

Ville korjaa satoa!

Pääsipä allekirjoittanutkin sivaltamaan, Harri kuvas.

Maltsun koluamisen jälkeen päätettiin ottaa taas pirssi alle lähteä ruopimaan kohti Paloheinän ylävuoristoa. Lämmittelykahvit latukahvilassa naamariin ja törmälle - jossa pulkkakansa oli valannut ensimmäisen mäen, mutta eivätpä perkuleet olleet tajunneet mennä laskemaan Paloheinän sivumaastoon. Sidecountrylla meitä odotteli suhteellisen pätevä lumipeite nurmimäen päällä, joten ei muuta kun sukset alamäkeen ja kameraa tulille.

Harza ja vilperi nousemassa uudelle kierrokselle

VILLEEEE!

Ja viimeisenä vielä päivästä videotuotos, jossa hieman korpoa ja järkkärivideoo, kannoin repussa oikein slideria, eli rensseliä oli mukana kunnolla! 

Malminkartano/Paloheinä from antti ruohonen on Vimeo.

Näyttäis vähän siltä että oli ihan hyvä päivä, vaikka ukot ovatkin vähän "out-of-focus"...

Tekolumimäki #2

Kops! Pakkanen tuli ja pakkanen meni. Sen verran kuitenkin lämpötila kävi miinuksen puolella, että etelä-härmän mäjet saivat lunta tehdyksi lämpimän kelin perään sen verran, että joku mäki saatiin taas auki. Tällä kertaa VihtiSki veti pisimmän korren ja jopa vaivautuivat avaamaan pienen lumetusjakson perään isompaakin rinnettä pelkän kakararinteen ja hiihtoladun lisäksi. Eipä varmaan muutoin itse olisi tullut lähdettyä työstämään tuonne plussakeliin alamäkihiihtoa, mutta kun piti päästä kokeilemaan viimeisintä suksihankintaa.

Kyllä se kieltämättä jonkin sortin paloa laskemista kohtaa vaatii, että tätä lähtee vähän pidemmältä harrastamaan...

sävysävyyn alustan kanssa

Mäki olikin skeptisyydestä huolimatta varsin leikkisässä kunnossa, eli pakkasyönjäljiltä plussa keli oli pehmittäny rinteen kunnon perunapelloksi ja jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kun allekirjoittanut niin mäki oli kuin riksun offarit toukokuussa konsanaan - kevät hiihtoa siis syksyllä?! jep. Ja mieluummin tuota pehmiää röykkyä laskee kuin kivikovaa tykkijäätä.

Yllättävän paljon porukkaa oli mäkeen kuitenkin lähtenyt

Pistin siis jalkaa seinältä DPS:n 105Wailerit, joihin männä viikolla ruuvailin G3:n targat worldcup-jousilla ja ekaa kertaa siis kyseisellä mallilla mäjessä. Suksi ilmeni olevan heti startista lähtien varsin nopea ja ketterä laskea, eikä menoa haitannut laisinkaan jos värkkejä kallistaa kantillensa. Kääntösäde tosiaan noissa 105mm leveissä suksissa on jopa 25metriä, mutta tänään lasketun perusteella todellisuus on huomattavasti lyhyempi. Tiedä sitten, asensin siteet +1-kohtaan, joten saattapi sekin avittaa sivakan kuskaamista - ja ehkäpä melko neutraali jalkavuus auttaa myös osaltaan kurvailun helppoutta.  

Lokakuu - Talma - lumi?!

KYLLÄ, sano! Saattaa siinä elefantin muistikin olla kovilla, jos kysellään, että ”milloin on viimeksi pistetty Sipoossa sivakat jalkaan Lokakuussa ja ihan oikealla lumella?” Vaan eipä tarvi vähään aikaan moista muistella. Tottakai se on PAKKO, ainakin periaatteesta lähteä suksimaan heti kun olosuhteet sen sallivat, joten ei tarvinnut eilen montaa kertaa miettiä tiistai-illan menosuunnitelmia kun Talma naamakirjassa avaamisestaan huuteli. Painettiin siis Annin kera Ooppelit letkassa kohti Sipoon vuoristoa ja tottahan se oli, että mäessä oli lunta.

snadisti vihertää.

Eipä tuo ”perherinteen” kondis nyt aivan sydäntalven herkkukelejä vastannut, mutta voi pojat kun oli siistiä suksia menemään! Ensimmäiset pari mäkeä tosin tuntuivat taas, ettei olisi suksilla ja saatika telluilla laskenut koskaan, mutta kyllä tunnin tahkoamisen jälkeen suksi kulki kantillaankin pariin otteeseen melkoisen väkivaltaisista ”nimismiehenkiharoista” huolimatta. Ja ISO plussa Talman köörille siitäkin, että tällä kertaa kaudenavausmäessä oli reilit ja pressit laitettu ainoastaan mäjen toiseen laitaan molempien reunojen sijaan ja mäkeä uskalsi viilettää vauhdikkaastikin ilman risteävää lökäpöksyliikennettä.

KAIKKI MÄKEEN – HETI!

Annikin hyväksyy!

Firni á la Kerava!

BOOJAH! vittu kevät tulee ja lumet lähtee. Eipä silti, nyt kun sain vielä kaverin völjyyn niin pitihän sitä maanantain mainingiksi lähteä TAAS Keinukalliolle tarkastamaan keväisen lumen kunto. Ja olihan se kva (eli siis trendikkäästi kiva). Ei liian märkää eikä kovaa, vaan just hyvää, se lumi siis. Oli oikeen kinit mukana. Kyllä toi 1,5h könyäminen voittaa talman takarinteen arki-iltana eikä maksa mitään. Taas tuli video - "The Art Of Skinning Your Local Hill" - moinen nimi musiikista...

Sami ja sukset nousukuntoon.

Sami ja sukset laskukuntoon.

Aina sitä joutuu odottamaan.

Svenska talande Borgå folkarna - eller hur?

Noni, ei sekään menny oikein mutta yirtin kuitennii. Kävin siis miniulkomailla eli Porvoossa laskemassa mäkeä. Kokonniemi oli tömändeeröksen nimi. Kliffaa kun ehtii duunien jälkeenkin sivakoimaan melkein tunnin ilta-auringonpaisteessa. Mäki ja mäjet(en laskenu ku yhtä) oli kunnossa ja siltä näytti streettikin. Sanon saman ku viime talvena, että viikolla kiva ja viihtyy sen 1,5h - muutoin ei varmaan kandee mennä. Parempia kuvia ku viime talvena tuli ku on parempi pokkari ja enempi valoa.

Kaikilla laskin mitä peräkontista löyty.

Kaupunkimaisemaa ja auringonlaskua.

Kylähullujen törmä

OHO. Juu, harvemmin tulee näin pitkällä viiveellä raportoitua mäkitoilailuja. Kävinpä siis mennä lauantaina Messilässä, jossa paikalliset itsekin toisiaan kylähulluiksi tituleeraavat. Kelihän oli kuin morsian ja kevääntulon voi aavistaa siinä vaiheessa vahvasti todellisuudeksi kun aamusella töihin ajellessa joutuu nokalle sujauttamaan aurinkolasit - näin kävi myös viikonloppuna. Pikkupakkasta siis pilvettömän taivaan auringolla höystettynä, ei voisi olla paljon täydellisempää... Tai siis voisi. Muutoin niin mukavan luikasta keliä suolasi puuskittainen ja aikas voimakaskin pohjoisen suuntainen tuuli ja sehän tietää sitä, että Messilän pohjoisiin aukeevilla (sanotaanko näin että) loivahkoilla rinteillä olisi päällä pitänyt olla "Häkä" Häkkisen kumipuku jotta laskemiseen olisi saanut sitä laskemisen tunnetta.

Anyhow-anywei - Keravan intohimoisin alamäki-seppä ei anna moisen hitauden haitata tekemisiä vaan koitti ottaa ilon irti siitä mitä on tarjolla. Jalassa tällä kertaa Stromit ja hyvästi kulki - vaikkakin vähän hitaasti. En varmaan muutoin olisi koko Messilän keikasta mitään kirjoitellutkaan, mutta kuten kuvista alla näkyy, meinaavat Hollolan kylähullut investoida, tai siis lisätä mäkensä rinnekapasiteettia ainakin toisella eturinteellä Kelkkamäen vierustaan. Ja sehän on aina hyvä juttu se.

Tosin samalla kun olivat hakanneet puut ensi kaudelle avattavan rinteen tieltä pois, oli ilmeisesti muutakin puustoa karsittu pitkin kukkulaa ja noin tuulisen kelin kohdalla kuin mitä viikonloppuna oli, ei moinen pusikon karsiminen varmasti sitä puhuria ainakaan vähennä. Esteettisesti avoimuus on ihan jepa.

Ylempi kuva, Kelkkamäki ja hakattu rinnepohja, alempi foto muuta meininkiä.

Schweiz, Hyvinge

Gojoing. Iltamäki Hyvinkäällä. Hyvä oli, sohjoa hyvästi ja banaanilaudat jalassa, jopa nerokasta rinnehiihtoa tarjolla. Uusi laskukaveri ja juttu lensi mäjenlaskun ohessa (Erski, jäbä tuntee).

Meer schnee!

jawohl. Aikanen duuni ja sieltä sitä mukaan pois, notta kerkiää lumiapajille hetsilleen lumimyräkän aattona, eikä huomenna sitte harmita kun onkin FUUU plussaa. Elikkä suomeksi siis tiistai-iltapäivän urheilut tapahtuivat Keravan sydänmailla jälleen Keinukallio "hiihtokeskuksessa" - joka on siis HIIHTOkeskus, eli siellä hiiiihdetään tasamaata - noin niinku virallisesti. Minä siis olen epävirallinen ja kävin hiihtämässä alamäkeen.

Kaikki on nyt kartalla joten kerrataan mitä oli tarjollla... Juuri kun viimeksi avauduin heikoista vauhdeista, niin mother-nature a.k.a. luonto-äiti oli hoitanut homman kuntoon ja lumihanki mennynnä muotoutumaan siis sillä tavoin, että uuden pehmiän alla on melko kantava pohja. Meinaan siis sitä että johan kulkee suksi hienosti, eikä pelkästään takerru aluskasvillisuuteen siis. Hyvä pohja myös rohkaisee banaanimaisteria raapimaan kaikenmaailman kivikoiden ylitte kun ei enää raavi. Vedin siinä hiihtokiimoissani joku viisi kierrosta yläs ja alas eli tuli kuntoiltuakin. Samalla vielä johdin kahden kameran kuvausorkesteria ittekseni jotta kansalaisille olisi hienoo videoo ja sitä rataa. Eli siis "KYLLÄ", ihan ite oon itteeni kuvannu - katsokaas:

Malminkartanon laskiaissunnuntai.

Tarjolla oli makkaraa, kahvia, pulkkailua ja tottakai sitä eteläsuomen kultaa eli puuterilunta. Tuota lumen paskaa kun on taviaalta putoillut viime aikoina melko kivasti ja nyt suununtain suosioksi sitä tuntuu tulevan taivaalta ennätystahtiin. Jopa ajetuissa rinteissä on saattanut tänään olla ihan mukavaa lohotella isommillakin suksilla, mutta meikäläinen suuntasi Maltsuun - freerideahan sen olla pitää, SANO! Ukko oli hieman vajaakuntoinen ja sitä myöten kierokset maltsulla jäivät ainoastaan kolmeen, mutta hyvää meininkiä oli. Tuolla mäjellä olis kyllä heilahtanut komeesti koko päivä, laskematonta kun suurin osa linjoista oli ja on varmasti edelleen. Korpo kuvas taas:

Olin välillä alppituulella.

Pauder Swingrock!

Juupatijuu. Lumijumala seuraa edelleen ja nyt tuli hyvästi lunta eteläsuomeen (tai ilmeisesti koko suomeen). Joten aamuvirkku/iltatorkku paino ennen työpäivää 07:30-startilla kotoota Keinarille ja viritti kinit pohjaan ja ylämäkeen. Lunta oli tullunna paikoittain iha kivasti, mutta tuuli ja melko lähellä nollaa oleva ilmanala, olivat yhteistuumin vieneet lumesta parhaan "paudernessin". Topissa kuitenkin snögöttiä oli melkein polveen saakka  (TÄ?) joo. Laskeminen oli melko vähä-vauhtista, mutta kannatti silti mennä - nyt pitäisi tästä hoodeilta kehittää joku jyrkkä paikka samalla vertillä niin hyvä olis. Soramonttulaskut on niin tynkiä "että"... Vinkatkaa jos on knoppia  (paloheinää ja maltsua ei tarvihe mainostaa). Tein TAAS kapinapäissäni video, tällä kertaa pituutta sai hidastuksilla - KAH!

"meikä hukkuu tänne"

kulku(s)pelit.

Randonnee Swingrock

Eli tuttavallisemmin kinnailua ja parin käännöksen -mäjen laskua Keravan Keinukalliolla. Päivän pikku hiljaa pidentyessä kerkiää oikein sutjakka sälli auringonpaisteen aikaan työpäivänäkin kikkailemaan kunhan malttaa töihin mennä tarpeeksi ajoissa. Meikäläinen päätti siis käydä korkkaamassa banaaneiden skinit ja samalla laskemassa pari mäkeä Keinarilla kun kelikin on noin hieno.

"täältä tulee hirmuinen Antti!"

Sen verran loivaa tosin oli, että ilo piti repiä enempi siitä nousemisen ilosta ja kyllähän se leppoisaa touhua on, varsinkin kun nuo SDP:n käyrät sivakat ovat niin pirun kevyet ja freepivottiakin löytyy siteistä sekä karvatkin ova just eikä melkeen oikeen kokoset. Laskiessa ei enää kivet ja pohjat kolisseet vaan hanki alkaa olla sen vertta vetäytynyt, että meno oli smoothia. Pikku hötökin oli hangen päällä, muttei naamalaukauksia saanut vaikka kuinka yritti. Ja sitä paitti, jos nyt sattumalta iso dumppi putoaisi maahan niin alaosaa lukuunottamatta Keinarin profiili on kyllä turhan loiva...
Mainitsemisen arvoista on muuten vielä se, että meikäläinen on trendikkäästi siirtynyt vihdoin merinovillan ihmeelliseen maailmaan ja tänään oli alusasu jo toistamiseen päällä. Eilen siis hikoilin pikku pakkasessa Talmassa ja tänään hikoilin isommassa pakkasessa tuolla urbaanilla törmällä. Eikä se muuten ihan paskapuhetta ole mitä tuosta materiaaliasta jauhetaan, eli on hyvä, kiva, mukava, lämmin ja pysyy kuivana. Ja hintakin oli merinovillaksi halba.

Olin tänään trendikäs ja kannoin mukana kypäräkameraa, vaikkei kypärä ollunnakaan päässä:

Videoo!

läpsyti-läpsyti

toppi.

sinne suihkista vaan.

mikähän feissi tuo on - ehkä itä?

____________________________

edittiä vielä perään - kattokaas mitä Relaa pisti sharettaen fb:ssa:

Kausi auki!

Buujah! Ikuna ei oo menny näin myöhää, että saa (Talma)kauden auki ja apinan selästä - pääsin nimittäin nyt vasta kurvailemaan Talman jäätikölle. Yleensä siis laskukausi alkaa sillä, että vedetään puoliväkisin pelkkää eturinnettä ja salaa mielessä kaikuu ajatus; "onko tässä mitään järkeäää?" Emmä tosin valita siitä, että ennen Talman korkkamista on jo laskettu siellä sun täällä.

Mäet on ja oli hyvässä kunnossa, mitä nyt keskellä toista takarinnettä oli mahoton monttu johon meinasi ensimmäisen lasku tyssätä täydestä vauhdista - monttu kun oli juur siinä tutulla linjalla... Toivottavasti ei kukaan itteään siihen telonu. Vedin Stormeilla etuperin ja takaperin - ja pysyin jopa pakilla pystyssä - ja kaakaon jälkeen vaihdoin banaanit pitkästä aikaa jalkaan. Sanotaanko taas näin, että voe mahoton kun niilläkin rätkyttimillä voi olla hauskaa pelkästään rinteessä - kunhan vaan muistaa millä laskee, kun kanttia on ihan "pikkusen" vähemmän kiinni rinteessä kuin 185cm Stormeissa. Ei kuvia mistää - Sori lukutaidottomat.

Sen sijaan töissä koin melkosen bondauksen luonnon kanssa kun LUMIKKO tepasteli pihalla n. metrin päässä ollessani ulkona "maisemia ihaillessa". Stealthmodessa siinä sitten kaivoin taskusta luurin ja räppäsin pari kuvaa - eihän tota muuten olis kukaan uskonna.

ihan kuin tuijottaisi?