Kausi auki!

Buujah! Ikuna ei oo menny näin myöhää, että saa (Talma)kauden auki ja apinan selästä - pääsin nimittäin nyt vasta kurvailemaan Talman jäätikölle. Yleensä siis laskukausi alkaa sillä, että vedetään puoliväkisin pelkkää eturinnettä ja salaa mielessä kaikuu ajatus; "onko tässä mitään järkeäää?" Emmä tosin valita siitä, että ennen Talman korkkamista on jo laskettu siellä sun täällä.

Mäet on ja oli hyvässä kunnossa, mitä nyt keskellä toista takarinnettä oli mahoton monttu johon meinasi ensimmäisen lasku tyssätä täydestä vauhdista - monttu kun oli juur siinä tutulla linjalla... Toivottavasti ei kukaan itteään siihen telonu. Vedin Stormeilla etuperin ja takaperin - ja pysyin jopa pakilla pystyssä - ja kaakaon jälkeen vaihdoin banaanit pitkästä aikaa jalkaan. Sanotaanko taas näin, että voe mahoton kun niilläkin rätkyttimillä voi olla hauskaa pelkästään rinteessä - kunhan vaan muistaa millä laskee, kun kanttia on ihan "pikkusen" vähemmän kiinni rinteessä kuin 185cm Stormeissa. Ei kuvia mistää - Sori lukutaidottomat.

Sen sijaan töissä koin melkosen bondauksen luonnon kanssa kun LUMIKKO tepasteli pihalla n. metrin päässä ollessani ulkona "maisemia ihaillessa". Stealthmodessa siinä sitten kaivoin taskusta luurin ja räppäsin pari kuvaa - eihän tota muuten olis kukaan uskonna.

ihan kuin tuijottaisi?

Ontuu

Vähän on ontunu laskut kelien puolesta. Enstenks tulee pirusti lunta ja tuulee ja sitten tulee lämmintä ja tuulee ja sitten on sinkissä ja tuulee... Suunnitelmat siis ovat aamusella heittäneet häränpersettä joko olemattoman näkyvyyden tai suljettujen hissien vuoksi. Tänään ajatus oli ajella tuxertaaliin, mutta suljetut hissit vesittivät sen ja päädyttiin sitten Penkeniin laakson kaikkien muiden laskijoiden kanssa, FUUUU!!! Jospa huomenna sitten rauhaisammille apajille. Kuvia vähän kylkeen - Mäyrähovin hissi on aika kuvauksellista kamaa milloin mistäkin katteltuna.

Fakiiritemppu N8:lla.

VI*UN ketjut päälle - ja pois.

Storm-tiimi edustaa! Ja hyvin kulkee!

Eilen illalla - tänä aamuna oli taas vihreetä.

Tuxertal ja mäyrähissit.

Mäyrähovi

Genau! Taas on ukot ja akat reissun päällä ja Münchenin puoli-ilmaisilla lennoilla sekä vuokra Zafiralla on tuupattu Zillertaalin Mäyrähoviin, eli Mayrhofeniin. Kämppä on hyvä ja edukas. Keli on melkoisen oikukas.... Tullessa siis aurinko paisto niin perkeleesti ja keli oli muutenkin kuin mors-maikku. Nyt taivaalta puskee sen verran lunta, ettei tänään oikeen päässyt laskemisen makuun, kun hissit ol geschglossen ja ylös kun pääsi niin olo oli kun Everestin huipulla pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mutta rinteessä oli pehmiää - Olimme siis Zillertal Arenalla näin perjantain ratoksi.

Eilinen ja siis tämä koukkauksen ensimmäinen mäkipäivä heitettiin Penkenissä. Eilen ilma oli hieman inhimillisempi ja nollarajakin heilui jossain 1500m hujakoilla - lämmintä siis oli. Muutoin meininki ja mäjenlasku maistui hyvästi, mutta voin helvetti kun tota porukkaa on noissa suosituimmissa mäjissä ja kaiken kukkuraksi valtaosa kööristä on siis ÄRRIÄ päristeleviä itänaapureitamme (tämä ei ole vihapuhe). Välillä pelottaa oikeasti enemmän tuolla rinteessä kanssalaskijoiden ansiosta kuin pahimmillaan jossain takamaastoharjanteella hirveessä sinkissä ja sivutuulessa. Mutta jatkamme huomenna (jos keli sallii) pienempien keskusten skouttailua ruahallisemman meiningin perässä, kaiketi lumen tuloa ja mettähiihtoa harrastamma?!

Siitä singahdetaan Penkeniin Mäyrähovin zentrumista.

Moilasia on taas liikenteessä, vaikka alkutaipaleella luultiin Moilanderin jääneen Japaniin JAPOWn perään.

Tämmöstä tänään - ei Penkkenin hissikään iltapäivästä pyörinyt

Anni stikkaa polven syvyistä rinneputikkaa Arenalla.

...ja tottakai kolistellaan nyrkkejä.

sunsetti

aaaWWWwWw.

Keinukallio Recon!

Joo. Nyt kun tuo SAA***nan plussakeli vei kaikki kivat lumimyräkän tuomat lumet mennessään niin päätin paikata kotonajäpittämistä tiedusteluretkellä Keravan vapaalaskun mekkaan, eli Keinukalliolle. Tuolla tunnelmallisella väkisinhiitäjien luvatulla maalla kun on aikoinaan kaupunki pyörittänyt omaa hiihtokeskustaan parine hisseineen, niin pohjat ovat myös edelleen laskuystävälliset vähälläkin lumella. Luntahan ei oo maassa nimeksikään, mutta kyllä siellä silti jo kovimmat sällit veti pertsaa jää-sohjo-sepelisekotuksessa bouttiarallaa 300-400metriä pitkää lenkkiä - RESPEKTIT siitä.

Oli ilo huomata, että rinnettä ja maastoa muutenkin oli harvennettu ja raivattu aluskasvillisuudesta todella paljon since viime kerran. Asialla kaiketi ovat olleet alueen frisbee-golf-rataa hanskaavat kiekonheittäjät. Nyt vaan rukoilemaan taivaalta lisää valkosta kultaa ja pakkaskelejä. Joka syksyinen tuska alkaa vaivata ihan tosissaan kun talvi antaa odottaa tulemistaa, kuten tiedätte. Napsin vähän kännykällä kuvia meiningeistä:

Jeejee - huipulla ei aina tuule!

Olishan tossa skinnaillu ylöspäi, mutta kävellen olis juotunna tuleen alas.

Freerideri on hukannu sauvansa dropin alle.

Topissa on melkein nilkkaan asti kultaa!

Vähän sais jyrkempää olla.

Äijä tuuppaa asenteella.

Maratoonari!

Justjust! Jos siis viimeisen kolmen viikon juoksulenkit laskee yhteen nii siitä tulee vähä reilu maratooni, eli 55km... Ruohosen poika oli viime talvena sen vertta poikki reissun päällä könytessä ylöspäin lumihangessa, että tänä syksynä on aika tehdä asialle jotain, kun tuosta tupakan paskastakin on päässy vihdoin arkielämässä eroon (välillä kyllä vielä palaa viihteellä). Nyt siis kasvatetaan oikeen tarkotuksella kuntoa talvea kohden, eikä mennä pelkästään tuurilla ja kuukauden verran on ollu hirrvee meno päällä - toivottavasti siinä sivussa muutama yli-kilokin haihtuu ku pieru saharaan tosta keskivartalosta. Kuntoiliussahan startti on aina hienoo ku meininki paranee silmissä ja on kivaa muutenkin, mutta jo nyt rupee tää 90kg ruho (välillä menee jo puntari hei sinne 89kg:n puolelle!!) tekemään tuhojaan alaraajojen hyvinvoinnille, kun pari-kolme kertaa viikossa juoksee - ja lihashuolto tuntuu olevan hirmu tärkeää - muuten pitää vartoilla monta päivää notta uskaltaa jotain tehdä.

On se huRRRja, oikeesti mä juoksen tossa ja kännykällä sohin itteeni samalla.

Parin kympin Prisma-addutkin vaihtu tuettuihin ja kunnolla vaimennettuihin gore-nikeihin. Ihan jopa myyjän opastuksella on kengät valittu urheiluliikkeessä, enkä edes ostanu niitä halvimpia, se ei taida kannattaa?!

Eniveis, nyt tuntuu toistaseksi siis olevan tosi paljon motivaatiota reippailua kohtaan tallessa, eikä tunnu tulevan tällä kertaa (vielä) sitä kuuluisaa "emmä ny oikeesti jaksa"-mentaliteettia jatkuvaa liikkumista kohtaan. Ainahan sitä on tullu jonkinlaista sporttia harrastettua, muttei suunnitelmallisesti ja päämääräisesti kuin näin ainakaan kymmeneen vuoteen.... Jumankauta ku talvella mennään sitte karvat jalassa ylämäkeen JUOSTE - saatana! Palkinnoksi kovasta efortista mm. lenkkipolulla, kössikentällä ja "kotipunttiksella", kotikutomo teki sunnuntaina pika vauhdilla päähäni uuden pipan, eli nyt vois pikku hiljaa pakkasetkin tulla jo ku ei pää jäädy;

POJOING!

Kuorta niskaan.

Se on SORONOO Gore-texille ja MOROMORO Eventille! Haglöfssi vaihtu Montaneen ja samalla siis kuoren materiaali. Goretexi ei meikäläisellä enää palauttanut kunnolla toiminnallisuuttaan pesujen ja käsittelyjen jälkeen kuin hetkeksi, joten on aika lähtee testaamaan jotain uutta. Kyseessä on Montanen Mohawk- rotsi, jossa kalvona on käytetty meikäläiselle aikasemmin tuntematonta Eventtiä. Vetskarina on kans vedenpitävää Riri Aquazippiä - ei pitäis siis kastuu...

Rotsin talviominaisuuksia täytyy vaan vielä arvailla, mutta testiin takkia oon jo pariin otteeseen syksyisessä kelissä ja kuntoilussa laittanu. Varsinkin tänään kun kävin kunnon vesisateessa tempsemassa puolentunnin juoksulenkin pitkin mettiä. Ja täytyy kyllä myöntää, että olin melko yllättynyt miten "kuivana" tolla pysyy. Hirvee soija iholta ja vettä taivaalta - silti olo oli koko lenkin ajan kuiva ja miellyttävä - tottakai selkämyksessä kosteutta oli kun hiki lentää pienen sian malliin, mutta se sulatetaan. Ja takkia voi myös hyvällä omalla tunnolla käyttää hikiurkassa päällä sen enempiä pahoja hajuja summuuta pelkäämättä, kun tuota eventtiä pitäisi nimenomaan pestä useasti ja ilman mitään ihmeempiä kyllästeaineita normaalia "omoa" käyttäen. Mutta kattellaan nyt miten tuo pärjää talvella, eikä nuolasta vielä ennenko tipahtaa...

Ompassiinä urheilija tosiaan. Kaikki kuvat muuten N8:lla napsittu hei!

"Ruskaa pakkasessa"

Ruskaretki Leville suoritettu - eip tullu pahemmin retkeiltyä Tuikkuun-kiipeämistä lukuunottamatta - eikä ruskakaan ollu vielä parhaimmillaan pakkasöiden puutteen vuoksi. Silti reissusta jäi käteen melkonen väsy - OHO!

Immeljärven savusaunan paljusta homma näyttää hyvältä!

Urheiltu on.

N8:n panoraamasoftakin toimii iha jepa.

Gilbbesjavri

Pallakselta Kilpisjärvelle, parin tunnin ajo, edessä muutama päivä koluamista ja Norjassa piipahtamista. Sen verran hyvissä ajoin tuupattiin perille, että tohdittiin käydä risteillen ja patikoiden tsiigaamass kolmen valtion rajapyykkiä - olihan se hieno, tai siis se paikka lähinnä maisemineen.

Tätä ylemmäs ei maantietä suomessa piäse.

Saana ja komeat pahdat, huomenna kaiketi tuonne!

Kalle komentaa MS Mallaa Kilpisjärven pärskeissä.

Anni navidoi kohti Norjaa

Saana kilpisjärveltä.

KLIK, iso panoraaa.

Ei valkovuokko, vaan ruohokanukka - musta osa on kukka ja valkoset jotain turhia suojalehtiä

Siinäpä rajapyykki ja ryhmä svenssoneita - HEIJSSAN!

KILI, iso pano norskeista.

Pilviverho koittaa kovasti hunuta Saanaa iltaa myöten.

Malla Cruises med Kalle!

Taivasta, Laukua ja pyhää.

Pallas  - valmistaa muunmuassa jääkiekkovarusteita. Me ei pelattu hokia, vaan kävimmä vimosen Pallastunturipäivän koettelemukseksi kiertämässä n.9,5km pitkän lenkin kiertäen alueen korkeimmat huiput eli Taivaskeron ja Laukukeron, olipa noustessa joku muukin pienempi törmä.... Enivei, keli oli morsian ja näkymät sen mukaiset - suosittelemme kaikille päiväpatikkaihmisille! Evästyksen jälkeen suhautettiin vielä autolla Pallasjärven rannalle ja siitä sitten muutaman kilometrin luontopolkupyöräytys Pyhäjoen lehtokorpeen. reippailua kertyi siis joku 14km päivälle - se vasta on lomailua...

Kuvia ampuilemassa

Eessä Pallaksen hissit eli Laukukero.

Anni kuvaili meikäläisen Taivaskerolla (803m)

Tästä lähti vuonna-52 olympiatuli kohti Tsadia.

Käytännön näytös poronkusemasta.

pissaporo.

HooMoilanen Pallaksella

Pyhäjoen hieno luontopolku

Oli aapaa ja lehtoja ja korpea ja koskea ja jokea ja vaikka ja mitä.

Porhot oli myös Hoo Moilasen kanssa samalla aaltopituudella..