Hiihtokuvia pari kipaletta

Noni, saatiinpa hieman upattua ja fiksattua fotoloita Räisäsen Heikin kamerasta, joten alla muutama miekäläisen mielestä hienoa napsua meikäläisestä posottelemassa Jochstockin tuolilta oikealle lähtevältä seinältä. Olkaatten hyvä!

Mukavuus jatkuu!

Olipahan taas mukava laskupäivä! Yön yli vippas uutta lunta ylös ja vaikkakin aamu aukeni kovin sinkkisenä, niin keli aukesi hienosti muutamaksi tunniksi ja päästiin liirailemaan taas omia jälkiä pitkin poikin uuteen lumeen. Tänään tosin tuntui, ettei ihan joka paikkaan viittiny lähteä korkkaamaan herkullisen näköisiä hankia, koska tuuli oli myös lumisateen aikaan kuskannut aika suuria settejä lunta paikasta toiseen ja lumi tuntui olevan aikamoisina laattoina siellä sun täällä.

Aamulla nykästiin siis Jochpassin rineravinteliin imailemaan kaffetta odotellessamme kelin aukeamista - näkyvyys nimittäin oli paikoin täysin flätti. Puolisen tuntia ryystettyämme sumppia ja jauhettuamme puujalka-materiaalia leipälävestä keli aukesikin ja aurinko näytti parhaita puoliaan sen ajan että ei tarvinnut laskea jo muiden rikkomaa hankea hirveesti!

Iltapäivästä jalat vetivätkin (tiedä sitten vaikuttiko eilinen täyspitkä laskusetti hapotuksen) kuin nurkan takaa ja nyrkillä silmään kunnon maailmanluokan maitohappohyökkäyksen ja taas kerran jäi loskaränni/kyläänlasku rippaamatta. Enää ei pahemmin mieltä paina stressailu hävinneiden kamojen suhteen ja/tai perjantai päivä jolloin hissit eivät auenneet ollenkaan, vaan päälimmäisenä mielessä pyörii kokoajan tänään ja eilen lauotut naama- ja muut laukaukset. Tosin kyllä kotona täytyy kehitellä kaikki mahdolliset korvaukset Finnairin kusisesta toiminnasta ja alkaa käyttämään jotain muuta lentoyhtiötä.

Huomenna saa nukkua pitkään ja puolen päivän tietämissä taas junalla kohti Zürichiä - en olis ikinä uskonu näin hyviä laskuja näin lyhyelle reissulle, vaikkakin tässä jos jonkinmoista vastoinkäyntiä on tullut vastaan. Perjantaina nähdää taas Tahkolla, jos vaan saan laskukamat siihen mennessä kotimatkalta!?

Alla vähän fotoja tältä päivältä, kuvat on napsinu Räisäsen Heikki ja laskukuvia pistä tänne sitten kun päästään kunnon nettien ja koneiden äären...

Standin suunnalta hiihdellään taas vaihteeksi kohti Trübseetä

Taustalla siivua kohti alla näkyvän järven rantaa, hyvin tulee verttiä! Kuva Jochstockin ylähaikin jälkeen, kehvana siis puuskuttaa.

Pitää juoda hyvin jotta jaksaa. Colloo ja kaljaa. Kuvassa Laskuseurana toimineet Jukka ja Kimmo ja mandoliino.

Afterilla sen sijaan pitää ja saa juoda pari bishee, tässä muutaman tunnin takainen tyylinäyte Titliksen ala-asemalta, eikä edes haittaa vaikka taivaalta vihmoo vettä!

Asiaan!!!! SANO!

OHO! kirjoittelin jo eilen jutut ja muut valmiiks, mutta näköjään julkaisu päivä heilahti vahingossa ylihuomiselle, joten alla jauhantaa eiliseltä... sorry!

ESH! puolentoista vuorokauden synkistely loppu tänään tai siis eilen aamusella, kun kämppämme ovikello pirahti ja lierihattunen postipate kiikutti autuaan tietämättään kohtalaisen täpinöissä härväävälle alamäkiapinalle pitkään kaivatut vermeet. Kyllä siinä jantteri oli ihmeissään kun meikäläinen hyökkää ulko-ovelle kalsarit väärinpäin ja housut paitana avaamaan ovea notta allekirjottanu pääsee hypistelemään vermeitä ja samaan syssyyn vetämään niitä niskaan...

...Lauantainaamuna kun meikäläisillä oli aikalailla syytä laittaa aamusella töppöstä toisen eteen, koska alppien säämajesteettijumala oli suonut koko edellisen päivän ja yön vettä kylään ja siis pakkaslunta ylös vuorelle ja aamusta keli aukesi vielä täydellisen bluebirdinä. Hisseille ja hissilipun ostoksille päästyämme suunnattiin siis oikopäätä kohti JOschpassia, jossa oli melko pakko käydä rinteen vierustassa vähän ottamassa jalkoja alle (koskemattomassa hangessa siis) jottei homma lähde heti lapasesta isommalla seinällä. Alku tunnustelujen jälkeen "jouduttiin" piirtelemään JOschstockin hissille katsottuna oikealla kolmen laskun verran omia jälkiä tuoreeseen 20-30 senttiseen putikkaan auringon värjätessä lumipöllyjä mukavan siniseksi. Tulipa siinä muutamat kivet haisteltua ja mankelitkin pyöriteltyä, mutta mukavaa oli!

Käytiin myös kiskomassa jokunen varvi Jochstockin ja standin välimaastossa, mutta paikat rupesivat olemaan jo melkolailla koluttuja puolen päivän jälkeen kaiken maailman svenssoneidenjäljiltä ja mitään spektaakkelimaisia siivuja ei sieltä löytynyt. Koko päivä vedettiin aamusta hissien sulkeutumiseen ja tällä hetkellä tätä pashaa kirjoitellessa pihalla pauhaa vettä taivaan täydeltä kylään, joten eiköhän huomenissakin päästä kivasti uusille lumille laskemaan.... Ja taisipa foracasti veikata jonnii verran aurinkoakin ylämäkeen. Elämä siis voittaa pikku hiljaa tälläkin reissulla - FINNAIR on silti rektaalista! Alla fotoja tältä päivältä, ja jotain edellisiltä stressin täyteisemmiltäkin päiviltä. Heikin kamerasta saadaan tänne vielä lisää laskufotoja jossain vaiheessa.

Heikki kurvaa ekoja laskuja.

Relaasta bongattua laskuseuraa - Kimmo lätkyttää Praxiksia.

Kuvaa tulomatkalta - Sveitsissä kevät on jo pitkällä alavillamailla.

Tosrtai-illan tuskan torjuminen tapahtui auringosta nautiskellen ja hefe-hiivaa imeskellen.

HAHA! lasku päivä numero 1. aika tasasta.

Kiikariapina ja Kimmo aamun ekassa pöntössä.

Heikki virittää valotusta.

Kaaduin ja tupakoin - kenenkään ei tavrvitse kommentoida että tupakointi on tyhmää, tiedän sen.

Kauriit

Engelbergissä taas ollaa.

Jup, Antti eli minä siis olen täällä. Aurinko paistaa ja kylässä lämpötila on kymmenen paremmalla puolen, kelpaa siis. Yläällä näyttäisi kuitenkin kivasti olevan snögöä, muttei kyllä ole harmainta aavistustakaan että millaista. Parvekkeelta näkyvä Laub on ainakin puhkiladattu ja näyttääpä tuo vyöryneenkin pohjia myöten parista kohtaa, joten parissa tonnissa lämpötila on aikankin tehny tuhojaan...

Mutta asiaan, eli siis minä olen onnellisesti kämpillä ja kylillä ja perillä. MUTTA kaikki meikäläisen kamat ovat VITTU jossain muualla ku mulla. Zürichissä pakaasilinja vaan lopetti yhtäkkiä pyörimisensä ja kuulutus kävi, että jos ei kamoja näy niin yhteyttä tiskille. Virkailija epäili että kamat on jääny helsinkiin ja tulevat ehkä iltakoneella zyyrikkiin, jolloin saisin kamat heti huomen aamulla. Jää nähtäväks. Tunnin päästä tästä postauksesta pitäisi koneen laskeutua ja TOIVOTTAVASTI puhelin soi ja lähetti lähtee matkaansa meikäläistä kohti. JOs näin ei käy niin alkaa kyrsimään urakalla. Kolmesta laskupäivästä on vaikee tingata, vaikkakin saan ilmeisesti vuokrata KAIKKI kamat tyyliin pitkiä kalsareita lukuunottamatta paikan päältä FINNAIRIN laskuun.

Jotenkin tuntuu epäilyttävältä, kun virkailija selitteli, että kone on ollut niin täynnä että osa tavaroista on siitä syystä jäänyt Helsinkiin, koska lennettiin AB-320:llä jossa oli vaikka kuinka hajapaikkoja vapaana ja kuitenkin suurinpiirtein tiskillä laskin, että noin parilta kymmeneltä hengeltä jäi kokonaan kamat saamatta... Olis nyt ees tullu perille vaikka rinkka ja laskuvaatteet... loput on helppo vuokraa.

Laittaisinpa teille, hyvät lukijat, parit valokuvat parvekkeemme upeista näkymistä ja Laubin vyöryjäljistä, mutta kamerani usb-johto on kätevästi toivottavasti matkalla juuri nyt kohti Zürichiä. Joten tyytykäämme Timmo Nikun viimeisimmän omakustanne Tellukirjan kansikuvaan. Olen tässä aurinkoisella parvekkeella huuhtonut kauppareissun lomassa matkatavarapaniikkia pois mielestäni parilla oluella ja muutamalla kymmenellä sivulla telemarkin ja kunkkukäännöksen sanomaa. Kirjasta ei vielä sen enempää, kuin että mielenkiintoista tekniikkapähkinää on tarjolla ja halukkaat kyykky-gebardit voivat tilata tämän harvinaisen tekeleen vaikkapa tuolta: Telemark.fi

Lopuksi vielä haluaisin lähettää terveisiä kansalliselle lentoyhtiöllemme, KIITOS V****STI FINNAIR, for nothing!

Tonne se taas lähtee!

Pakko vähän iskee mehustelua mennä helmikuulta kehiin ja innostuin mustavalkoilemaan paria silloin otettua kuvaa. Enää kolme yötä reissun päälle ja snow-forecasti lupaa ainakin pe ja la dumpadumpdumppia. 

Engelberg pikku-Titlikseltä - klikkaamalla vähä isompi^

Kylä Laubilta kubattuna - klik^

Aurinkokeidas Talma

Juupajuu, jutut on ollu vähissä... Tänään lauantaina nykästiin työnantajani järjestämän ulkoilupäivän kunniaksi ilmainen Talma-päivä ja näköjään paikalle oli tilattu myös upea keli. Snadi pakkanen ja aurinkoa taivaan täydeltä, hissit aukesi tuntia aikasemmin meille yksityistilaisuuden ihmisille ja oli mukava piirrellä ylhäisessä yksinäisyydessä ensimmäisiä jälkiä takarinteisiin - kyllä pikku nyppylällä rinnehiihtokin vaan voi olla mukavata! Eipä siinä ihmeempää, mentiin tänään liiraten, kantilla, etuperin ja takaperin. Annikin on kasvattaa vauhtiaan hienosti kokoajan ja kuvasi kun meikäläinen pysyi koko mäjen takaperin pystyssä: