...juu eipä. Näinhän tuossa saattaisi järki ja tunteet kertoa, että mitä todennäköisimmin suomen kamaralla Kalpalinnasta ei löytyisi venäläisiä, mutta väärin veikkasivat molempainen. Nimittäin Keravan telemarkjaoston tehdessä perinteistä "kerran talvessa kalpikseen" -ekskuriota, olivat myös lukuisat itänaapurit hokanneet jo sammuneen eteläsuomen slalom-mekan lukuisten lapsiperheiden lisäksi.Jäätävimmät (eli bonareimmat) kamikazeet vetivät sokkona hirveetä vauhtia mäkeen rakennetusta hyppyristä (tai oliskohan ollu jopa ihan gäppi) ja alastulo hoitui hiekkasäkkimäisesti seljälleen jäiselle rinteelle - ja eiku uudestaan heti perään ja kamat levälleen ku jokisen eväät. Sitä teutarointia kattellessa fundeerasin, että nyt olis oiva tilaisuus jonkun loukkaantua ihan oikeasti kun pesäpallomailalla kaivetan kolvista verta.
Ohessa muuten tiukkaa videomatszkua Kalpiksen meiningeistä - nahka-hom..., eiku -monoilua ja Janakkala-freerideä - älytöntä
Ryhmämme ei kuitenkaan hulluista veli-veestä taikka väenpaljoudesta peljästyny, vaan nautimme mäkipäivästä pikku pakkasessa ja pysähtyneessä ajantunnussa koko päivän. Mitä nyt Kalpiksen hissikapasiteetilla (tänään varmaan max. 160 henkeä tunnissa) VÄHÄN jonoa sattui sinne tänne kerääntymään. Pokkari olitaskussa;
Oho, munalinkoa korjataan - eli eka nousu päärinteessä kesti bout viis minuuttia kapulavetimellä
Oho, munalinkoa korjataan - noh, tällä vehkeellä sentään pääsi ylös, mutta vekotin veti ihmisiä n. 100metrin väleillä yläpeltiin ja jonoa sattui näin ollen pikkasen muodostumaan. OHO.
Omalla agendalla oli tänään 1.startata nahkamonhoilla ja lojotella liekkisuksilla niin pitkään kuin jalat jaksaa ja 2.väsähdyksen jälkeen vetää vaivaisella 130:n flexeillä varustetut Customit nahkamonojen sijaan jalkaan ja suksiksi Demari-Panaani-Sukset (eli DPS:t, taikka käännetty SDP:t). Ja näinhän kys. resepti toimi kuin junan kakkalaari. Tosin nykyvehkeet olisi voinut vaihtaa jo aikasemmin jalkaan, kun hokasin Hugon-rinteen vierustassa olevan kovasti "pyydää" ja "vapaalasku"-kelpoista mäkeä tarjolla. Sain huijattua Anninkin ekaa kertaa murtolumelle...
Oli aikamoiset perhoset jalassa, eiku mahassa - vähän kuin ekaa kertaa vapailla kantapäillä mäkeen suunnattaessa muutama vuosi takaperin - tänään kun tuuppasin ekaa kertaa nahkamonoilla kohti Talmaa. Monot ovat muutenkin lojuneet tuossa lattialla syystä, ettei sopivia siteitä ole oikein löytynyt seuraksi, mutta eilen illalla kyllästyin vartoiluun ja ylimääräiset rotten cobrat asentui nahkamonojen kavereiksi suunnitelluille K2 Totally Pisteille. Suksilla on mittaa joku pari meetteriä enkä värkeillä ole koskaan laskenut metriäkään, vaikka sainkin sukset ekojen tellumonojen kylkiäisinä. Eihän noissa suksissa nykypäivän stantardeilla ole muuta huokutusta kuin über-jepa-bonari-grafiikat - nimittäin liekit... Varmaan jopa (jepa) edesmennyt shane ämceeconkey olisi ollut moisista lieskoista innoissaan - sen vertta räädit kuviot on kysessä....?
Jokatapauksessa (vaikkakin) välineistön ollessa näinkin räädit, pääsin mäkeen. Voi veljet kun olo oli kuin olisi armeejan puulankuilla lähtenyt tuuppaamaan mäkeä alas, sillä erolla että suksissa on hemmetin terävät kantit. Ja voihan veljet, kun kovasti laskevasta miekkosesta tulikin yht'äkkiä hidas jarru.... Ei sen puoleen, kyllähän sukkapuikkosuksilla ja nahkamonoilla pääsee kovaa, mutta väitän että saattaa myös kuolla. Laskiessa kun ei parane nukahtaa hetkeksikään, ainakaan kesken käännöksen tai vaihdon. JOs nukkuu niin herra "grimreaper" eli kuolema ite tulee ja hakee pois - tai ainakin kaataa. Eihän siinä, spekuloidaan lisää laskemista hepposilla vehkeillä tuonnempana - suosittelen ensimmäisen 2-tuntisen horjumisen jälkeen nahkakenkä-ekskursiota kaikille nyky-telemarkjanttereille, joilla ei ole taustaa moisilla laskemisesta. On meinaan avartava kokemus ja nahan taian kun oivaltaa niin noilla nykysuksilla ja monoilla elämä tuntuu taas melko helpolta ja samalla pystyy ehkä tulevaisuudessa rippaamaan pikkasen kovemmalla temmolla niitä putikkakenturoitakin...?
Ei muuta ku loppiaista ja menkää mäkeen, vaikkakin (jokatapauksessa) huomenna on rinteessä ruuhkaa. Muuten pokkari oli taskussa nahkakommelluksissa (pysyi ehjänä) ja onnekseni törmäsin kaikille Engelbergistä (vähän niinkuin teeveestä) tuttuun peetteriin joka hieman suostui kuvaamaan pokkarilla horjumisesta videomateriaalia - kiitos P. ja muille olkaa hyvät - laatu on hirveää;
(EDITTINÄ VIMEO-VIDEO - eihän tossa ihmeempää ku taas kuvakulmien testailua Keskimaalla laskiessa + hätänen editointi.)
Kujeet kohillaan - 1.1.11. Mitäpä sitä heti uuden vuoden kunniaks tekis, no menee mäkeen. Mäjessä oli paljon "venäjäläläisiä", "venäjäläläisten" pujottelua ja kolareita. Itse ryhmämme ei kolaroinut, vaan jälleen kerran ryhmä rämä oli antamassa huono-onnisille ensiapua ku carvinkilinjat menivät ristiin ja solisluut yms. katkeilivat. Muttamutta, kaikenmoisista kolareista huolimati mäjessä oli hauskaa ja nyt nautiskellaan afterista, ei siis jaksa enempää kirjotella. Alla parit fotot, Räisäsen Heikki nappas keskimaan jyrkällä hienon foton ja ite kuvasin loput ei paukkujen paukkeessa.
1. meikä kurvaa 2. jengi seuraa lämpimästä klo 22 ilotulitusta (missä logiikka?) 3. näillä mentiin.
Jepa - kaikki on Hesarin ja nyky stadilaisen nuoren mukaan joko "jepaa" tai "bonarii"... Juu en tiedä mitä bonari edes meinaa.
Mutta enivei, 2010 alkaa olemaan kokolailla lusittu ja takana on kaikin puolin hieno vuosi - eikä siitä sen enempiä, sillä jos joku haluaa meikämandoliinon vuotta 2010 tarkastella niin tuosta oikurasta löytyy linkkiä --->
Vuosi vaihtuu meikäläisen ja meitin talouden osalta Himoksella (niinku vuosi takaperin), mutta tällä kertaa on kaveriporukalla vuokrattu oikein mökki ja kaikki. Eipä ole siis luvasaa varmaankaan kummempia kännihölmöilyjä vaan totista urheilua. Vuoden vaihteen jälkeen on enää vajaat pari viikkoa ensimmäiseen pyrähdykseen alpeille ja vuorille. Luvassa on 1½-viikkoa roadtrippiä Münchenistä vuokratun auton kyydillä ja nokan suunta on viimeisimmän lumisateen perässä - luvassa varmasti "jepa" tai jopa "bonari" reissu siis.
Uusivuosi on samalla tuonut (jo) allekirjoittaneelle pitkän kitkuttelun jälkeen uuden tietokoneen kaikkine siisteine ohjelmineen älyttömine tehoineen. Ei, ei ole mäkkiä -anteeksi kaikille omena-jarruille... Kyseessä on enempi joululahja itselleni ja samalla eka oma läppäri. On melko omituista, kun photarit, lightroomit ja premierit pyörii kuin salama ja kaikki härpäke on kannettavassa muodossa.
Uuden vuoden muutokseksi voidaan ehkä laskea myös jo toistaiseksi (kaikessa hiljaisuudessaan) jatkunut hulluttelu, eli tupakasta irtautuminen. Takana on jo kuusi (kyllä - 6) viikkoa tupakoimatonta arkielämää, joista ensimmäiset kolme vierähti nikotiinilaastareilla ja nytkin mennään jo ilman. Elämä on oikeastaan ollut saatanan (anteeksi) helppoa sen jälkeen kuin röökaamisrutiineista pääsi yli. Hyviä puolia sen sijaan on tullut mm. älyttömänä hapenottokykynä (eli normaalina), jonka pohjalta urheillessa pystyy ihmeellisiin suorituksiin. täysin ilman savuja en tosin ole ollut, vaan viihteellä on pari kertaa polteltu, mutta mikä tärkeintä seuraavana aamuna ei ole tehnyt mieli "kessutella" - melko "bonarii!" Niin, eikä kyseessä ole lakko - eikä (epäilijoille) perheenlisäystäkään ole vielä tilattu...
HYVVEE UUTTAVUOTTA KAIKILLE JA MÄJESSÄ NÄHRÄÄN - ehkäpä jopa Laubilla, kuten alla ja viime talvena???
...kyllä voiP! Hohhoijjaa kun tänään olikin hauska ja omituinen mäkipäivä. Talmaan illaksi ja mäkihän on ollut nyt lumisateen jälkeen auki tänä aamuna klo 10:00 alkaen, joten oli aika pöperöistä ja epätasaista meininkiä. Itsellänihän oli (taas ja tottakai) alla Wailerit. Ensi kertaa rokkerilla siis pöperörinteessä - ja nyt saa arvata oliko kivaa....
...oli. Mutta huonot uutiset ensiksi ennenkuin joudutte lukemaan toistuvaa hehkutusta rokettirollisuksien hauskuusfaktööristä, niin kerron teille seuraavaa - on muuten aika vaikeeta yrittää laskea luisuttamalla tuommoisessa runsaslumisessa rinteessä leikkaavalla rokkerilla. Nääs suksia poikittain viedessä ja suksen ottaessa kontaktia runsaampaan lumeen, lähtee tuommoinen DPS:n värkki väkisin leikkaamaan ja SE ei ainakaan helpota elämää jos jarrutella yrittää ja reisistä on paukut loppu...
Ei pidä kuitenkaan jäädä hautomaan negatiivisia juttuja, vaan on hehkutettava niitä positiivisia. Rokettirollisuksissa on kivoja ominaisuuksia tuommoisessa hötökelissä kuten tänään. Sukset nähkääs tykkäävät kääntyä kovasti. Edellisillä suksilla eli hippilöillä kantilla ajettaessa epätasaisessa maastossa/rinteessä sai ainiaan peljätä, että milloin se kantti lähtee alta, nyt tuo seikka onkin kääntynyt päälaelleen. Eli mitä enempi hötöä niin sitä enempi kantilla mentäessä suksen "törröttävä" kärki vetää sivakkaa kaarelle ja sitä myöten kääntyminen sen kun lisääntyy - fysiikan lakeja kaiketi. Tietysti jos tykkää laskea luisutellen niin edellä mainittu on hirveää, mutta kantilla laskettaessa se on maannaa - eiks jeh? Toisekseen huomasin tänään suksieni olevan kovin kiertojäykät ja sitä myöten sukset pompauttavat, eli poppaavat laskijan käännöksen lopussa kivasti ylös/ulos käännöksestä. Kaiketi kääntymisominaisuudet ovat mukavia, mutta samalla suksilla pitää LASKEA kokoajan, ja jos antaa suksien laskea laskijalla niin silloin lähtee mopo lapasesta.
Sorry, kuva on hirviä, eli kaapattu pokkarivideosta. Banaanit on kuitenkin kyljellään.
Kusti polki tänään myös postissa meikäläiselle nahkamonot. Vaikkakin myyjän puheiden ja omien mittauksien mukaan monojen olisikin pitänyt olla sopivat jalkaaan, niin sovittelun perusteella monot istuivatkin hienosti. Yllätyin melko suuresti, kuinka jäykät tuommoset nahkamonotkin loppujen lopuksi ovat ja odotin monojen olevan jotain luokkaa vaelluskenkä. Enivei-Enihau, pitihän sitä räpätä monoistakin kuvat ja nyt setuppi on enää siteitä vaille hänessä, jotta ukko pääsee kaatuilemaan talmaan "leedebootseillansa".
Ei muuta ku mäkeen - sen verran hennommat popot ovat kuitenkin, että voi varmaankin kotona jo laittaa jalkaan ja ajella autolla mäkeen!
...On aika iso jätemäki. 90meetteriä merenpinnasta ja varmaan joku Talman verran vertikaalia laskettavaksi. Kävin tänään duunin jälkeen kaverin kanssa ottamassa tyypit isosta-M:stä kun sitä mm. relaassa niin hehkutettiin eikä lumisateestakaan kovin paljoa ole vierähtänny aikaa. Kiipeeminen tuon kokoselle nypylle on jo sinällä aikamosta kuntoilua, vaikkakin kys. mäjellä onkin portaat kipuamista helpottamassa. Portaita tosin on joku bouttiarallaa 450 kpl ja talvikunnossapitämättömät askelmat laskumonoilla on melkoisemoista kuntoilua. Tänään paukut ja moti riitti kolmeen nousuun.
Laskuja sen sijaan tuolta saisi vaikka minkälaisia. Nyt iltahämärissä ja kaupungin valojen hohkeessa ei tosin tohtinut pahimpaan ryteikköön lähteä tunnustelemaan vaan laskettiin jokainen kierros vanhan hissilinjan (yläältä katsottuna) vasemmalta puolelta, jossa kaltevuus riitti reilun polven syvyisessä ameriikan hötössäkin aika hyviin vauhteihin ja siinä vielä rokkerisukset toivat oman lisänsä surffailufiilinkiin ja kelluviin kärkiin. Lasku ja lumi oli siis hyvää - voin vaan kuvitella kunnon päivänvalossa ja korkaamattomassa hangessa sitä riemua, minkä kys. kukkula tarjoaa.
Kyllä muuten syvässä lumessa ekaa kertaa kunnon rokkerilla laskiessa nyt tuli samanlainen helppouden tunne, kuin mitä aikoinaan ekat laskut leikkaavilla suksilla tarjoilivat. Ei tarvihe ressata suksen nokkien sukelluksista, ei edes tellukäännöksessä vaan voi antaa mennä vaan.... Tätä se autuus taitaa olla - reilun kolmen viikon päästä ollaankin sitten jo alpeilla ajelemassa pikkasen isommassa mäjessä rokettirollia DPS:lla!
Päässä oli taas kypäräkammera, mutta herkkyys ei riittäny muuhun kuin pikimustaan kuvaan, joten harmiksemme ei nyt ole liikkuvaa kuvaa tarjolla - tyytykäämme siis pokkarin antimiin ja vitkalla otettuihin kuviin omatoimisesti:
1. hangesta 10sek.vitkalla ja härskit valot taustalla 2. taikasukset.
Nuuksio (NOUX) Espoo (ESBÅellerhur). Tänään aukes Swinghill ja aamupäivän kurvailut oli kohdillaan. Rinne oli tosi kova, joten DPS:lla pikkasen hirvitti - ennen kuin sai kropan hereille ja hissin vierustan freeride-paratiisissa oli pehmiää, mutta koluttua - pohjat ei kolissu kuitenkaan. Kaikki on Solvallassa kuten ennenkin ja hyvä niin. Pulla oli lämpimän tuoretta ja puhuttukieli oli ruotsi. Oli hyvä aamupäivä - nyt afterille ison kaavan mukaan, MORO!
Porvoo - tuo missien luvattu kaupunki, josta tuntuu sikiävän paljon siis missejä. No onpa Porvoossa myös laskettelukeskus, jonka päätimme koko taloudemme voimin käydä testaamassa näin joulukuisen tiistai-illan ratoksi. Syytä en tiedä, miksi ei ole Kokonniemen kaupunkikeskukseen tullut aikaisemmin lähdettyä, koska mäelle on öljytietä ja Porvoon moothortietä vain puolisen tuntia ns. ovelta-ovelle. Korkeuseroa on yhtälailla kuin Talmassa, eli 5500cm ja mäkiäkin melkein yhtä monta. Ehkäpä aikaisempina talvina meren tuntumassa sijaitseva mäki ei ole tarjonnut hyvää keliä tahi muuta vastaavaa?!
Streetti oli lumetuksen takia kaput väliaikasesti (fb:n sivujen mukaan parkki on vissiin ihan hyvä), päärinne oli varsin tasaisen viettävä ja kliffa sekä turistirinne oli pitkä ja loiva. Eli siis päärinnettä tuli laskettua yhtä laskua lukuunottamatta ja siinä viihtyikin puolitoistatuntisen iltasession, vaikkakin paikallinen alppiseura oli ratareenit pistänyt pystyy mäjen reunaan. Vois mennä Porvooseen toistekin - viikolla siis - vkl saattaa olla melkoinen ruuhka noin pienessä mäjessä. Tänään kokeilin DPS:lla ekaa kertaa takaperin kyykyttelyäkin - ja voiny hyvän tavaton - sehän oli juur niin heleppoa kun 146cm pitkillä suksilla sen pitäisikin olla. POkkarissa riitti akku justjajust tämän verran;
1.mäki ravintola "Pölhöpulun"akkunasta 2. toppimaisemaa, eli Porvoon keskusta
