28. kesäkuuta 2012

Suomen suvi ja juhannus

antaa kuvien puhua puolestaa - ei se kesäkään kurjaa aikaa ole.

Pysyy Annillakin kamera käsissä - meikäläinen on mukamas maalainen?!

Kokkomestari vauhdissa.

Success.

Sushikokki rilla läskiä - Anni taas kameran varressa.

Moilane oli myös suven pauloissa - tottakai SDP:n sponssit päällä.




27. kesäkuuta 2012

patongeille putikkaa!

Näin japanin reissun suunnittelun kunniaksi Facebookissa tulee jos jotakin tuttua vastaan. Kiitos Valdolle vinkkauksesta Telemarcoeurin fb-sivulle, jossa meikäläisen lomavideo on oikeen näytillä.




Seuraavat saletit hiihdot.

Hyvvee päivvee. On pidelly hiljasta - kun on kesä. Mutta suunnittelurintamalla sen sijaan hommellit ovat pikku hiljaa ottaneet tulevan talven osalta tuulta purjeisiinsa. Tuli nimittäin eilen lunastettua taas lennot Helsinki-Tokio-Helsinki ja tällä kertaa startti osuu Tammikuun puoleen väliin. Aikaisemminkin olisi voinut reissuun lähteä, mutta suurin osa reissukööristä äänesti lompakoillaan ja Luftwaffen kohtuuhintaisia lentopiljettejä oli tarjolla vasta tuosta päivämäärästä alkaen. Itsehän olen edelleen sen verran herkkähipiäinen porvari, että nappasin suorat lennot sinivalkoisin siivin - joojoo, kaikki maksaa, mutta meikäläinen onkin reussissa muiden juippien sijaan vaan pari viikkoa, kun suurin osa meinaa budjailla pääkallopaikalla 6-8viikkoa.

Majoituskuviot ovat vielä vähän auki, mutta todennäköisesti tulevana talvena tulee skipattua Nikin puuterikoppi. Olihan siellä lystiä ja hyvä meininki, mutta nukkumisfasiliteetteihin verrattuna koppi oli snadisti hinnakas - ja mm. laskuhousut haisee vieläkin "Hakuballe" ja kaminoille. 

Se kuitenkin on tulevana talvena siis varmaa, että Hakubassa on jälleen vahva suomi-edustus paikan päällä Tammikuun puolenvälin jälkeen, ja että pyydää lasketaan tulevanakin talvena. 

Talvea odotellessa siis sushia napaan - tällä kertaa Keravalaisittain.

PS. händäri on muuten pudotettu jo 22.4:een - kyllä se tänä kesänä vielä alle 20:n putoaa!

11. kesäkuuta 2012

ettäs tiedät.

Vähän kirkkaampaa ulkomuotoa kesän kunniaksi blogiin - TSÄDÄNG! Ja Hoo Moilane on pudottanu jo händäriä tänä kesänä 0.4 lyöntiä - holaria vielä odotellaan. Draivi kulkee suoraan ja kierrokset pyörii siinä satasen molemmin puolin. 



29. toukokuuta 2012

Kesätelat

Jaahas. alkaa ny olemaan kesäkuu kynnyksellänsä ja sitä myöten sivakatkin on saatu kesäteloille odottamaan taas seuraavia lumia. Ja kesän myötähän tulee duunissa hirmuset kiirukset (alko jo), golffin hakkaaminen (alkoi myöskin, eka kierros 102 löyntiä, eli bufferiin meni - oon hirmu tikissä) ja jossain vaiheessa kesäloma (uusi mantere kutsuu taas, eippaha!!). Mutta ennenko isketään kesämeininkeihin liikaa niin voisin vielä heittää vähän pähkinän kuoriin tota meitin Norjan keikkaa.

Reissussahan oltiin poikain kanssa neljään pekkaan Arskan, Ville, Valtterin ja meikäläisen voimin yhdellä autolla ja voin kertoa, että vaikkakin meikäläisen "yks-piste-äkäseen" Vekkuliin lyötiinkin boksi katolle, niin ei sitä rompetta ihan hirveesti enempään olis tohtinu mukaan ottaa - ehkä olis mahtunu, mutta etufillarit olisi saattanu nousta pahimmissa paikoissa ilmaan tms. Kilometrejä kertyi aika tarkkaan 2500, eli ei mitenkään holtittomasti ja keskikulutus jäi obeliksissa 7,2L/100km (WOOT?) ja renkaatkin pysy tällä kertaa ehjänä.

Budjetista sen verran, että koska ja kun meidän alkuperäinen suunnitelmamme mennä viettämään Turtagron hotelliin ensimmäinen viikonloppu (olis ollu homokallis), meni mönkään takatalven takia, niin vaikka kuinka koitin laskea menoja yhteen ja saada kasaan isoa summaa - en siinä onnistunut. Suurinpiirtein 400-450€/ukko/viikko tuolla viikon reissulla tuhraantui rahhoo, vaikkei mitenkään sniiduilti. Vaan eipä mene hissilippuihin ja ravintolamäiskeisiin rahhoo kun jäpittää tuohon aikaan keväästä Strynin laakso perukoilla. Ja näin enempää tuon alueen majoitustarjonnasta tietämättä, voin suositella rennon rempseälle reissuköörille Nygård Campingin mökkejä, hinta/laatu oli kohdallaan, eikä mäkeenkään o pitkä matka Vidseterin möllöttäessä melkein suoraan yläpuolella pikku serpotien päässä. Välillä vähän kuvia ettei mee ihan lukemiseksi...

Terassin vuori - ei pahat maisemat Nygårdin mökistä.

Valtteri kurvaa kevätsohjoa nukenin alapuolella vimosena päivänä.

Arska rännissä.

Ville liimaa suksia hankeen - toiset ne ajelee takapenkiltä.

Suksipäiviähän meillä kertyi reissussa 5kpl - tai oikeastaan neljä, koska lähtöpäivänä käytiin kuvailemassa Nukenin alapuolella pikkukivoja kurveja, eli mitä tuossa yläpuolella näkyy. Käytiin siis noina neljänä päivänä töhöttämässä Nuken, Saetreskarsfjellet x 2 ja Skridulaupen. Noista etiryismaininta keskimmäiselle, koska on aivan nerokas suoraan tieltä lähtevä muutaman tunnin nykäsy. Nukenille ja Skridulaupenille joutu näkemään pikkasen enemmän vaivaa. 
Toukokuun puoliväli ei ehkä vielä aivan täysin ole kesähiihtoajankohta, mutta kyllä meikäläinen tykkäsi kovasti. Varsinkin Nukenin keikautus yllätti positiivisesti, koska bouttiarallaa puolet laskusta oli joko pyydää tai pakkaslunta - liimaa ei tullut sillä keikalla vastaa laisinkaan. 

Skinnailusta sen verra, kun olin nyt ensimmäisellä varsinaisella kinittelykeikallani, niin huomioitavaa tuossa nitkutteluhommassa on kyllä ehdottomasti itsekuri ja jos sitä ei hirveästi ole niin sen kehittäminen. Vaikka kuinka monta kertaa mielessä kävisi ympäri pyörähtäminen nousuvaiheessa ja jo noustun mäjen laskeminen alas, niin kyllä se vaan kannattaa jatkaa ja jatkaa, jos vaan olosuhteet sen antavat myöten. 
Varsinkin Nukenin laskeminen on kokonaisuudessaa meikäläisen toistaiseksi hienoimpia laskupäiviä, koska se hela-hoito on itse ansaittu ja kuorrutuksena vielä alastulo oli täyttä timangia! 

Tulevaisuuden skinnailureissuja silmällä pitäen (ellei tässä nyt iske joku älytön kuntokuuri ja maratoonitreeni päälle) niin meikäläisen pitää kyllä suunnitella meiningit sen pohjalta, että välipäiviä mahtuu mukaan ihan vaan jalkojen lepuuttamisen vuoksi, eikä vaan krapulointiin. Oli Skridulaupenin nousu ja laskukin kivaa, mutta kyllä se hieman sylettää koko päivä nitkutella ylös ja topin pilvisyyden vuoksi lasku onkin melkoista loivaa lentokentän lojottelua - ei siinä, kyllä se soffalla lojumisen voittaa... Eikai tässä muuta sitten Norjan keikasta - jos jollain on jotain kysyttävää niin kommentoikaa tai laittakaa emailia - oli mukava taas kirjoitella juttuja tämä laskukausi ja eiköhän syksyllä päästä taas alamäkitouhujen pariin? KATTELLAAN!

Jullit scouttailee Oooooppelilla mäkiä.

Autoilu norjassa on vaiherikasta ja kliffaa.

KOrpo!"




24. toukokuuta 2012

Norway edit 2012

NONIH. Nyt on Acerin reissurauta jauhanut materiaalia kasaan ja bluescreeniakin tuli ihmeteltyä - eli kovvoo hommoo on tuo videoiden editeeraus. Tuloksena vajaa kymmenen minuuttinen pläjäys meittin Norjan visiitistä. Kattokaahan ihmeessä filkka, koitin tehdä siitä mahdollisimman epätylsän...


22. toukokuuta 2012

1-2-3...

...Action! Noni, tossa olis ny alla Skridulaupenin keikasta pikku filkka. Ei mahottomia säväreitä laskun suhteen, mutta kuitenkin kiva keikka - pätkäkin enempi fiilismeininkiä - ja musiikista sen verran, että "haters gonna hate!"

Skridulaupen from antti ruohonen on Vimeo.

21. toukokuuta 2012

Skridulaupen

Tättärää. Gepardi on kotona ja Norja takana. Homman nimi on sellanen, että tulipa hiihdeltyä ja ihmetelty hommeleita jääkiekon lomassa siihen malliin loppureissusta, ettei blogikansalle saatu/ehditty vimosimpia päivityksiä pamauttelemaan - korjaamma sitä epäkohtaa hetsilleen NY!

Elikkästen Nukenin könytyksen jälkeen juipit päättivät lähteä sohottamaan taas melkoisen heikolla näkyvyydellä kohti Saetreskarsfjellettiä, kun mäkeä oli jo kertaalleen koluttu. Ensimmäisen parin sadan metrin vertin jälkeen meikäläinen päätti flättivalossa ja reisihapoissa perustaa leirin suojaiseen paikkaan ja imeskellä pähkinöitä sillä välin kun muu kööri nitkuttelee ylöspäin. Totesin samalla, että Downit+alppimonot eivät ole ne kevyimmät randokeihäät väsyneille jaloille... Eipä siinä, Valtteri päätti jatkaa Downeilla meikäläisen leiriydyttyä.
Meikäläinen kun tutkaili ympäröiviä vuoria ja vallitsevaa sinkkiä, ukot kipasivat melko ylös ja anna ollakkaan kun laskivat jo alas. Kuulemma jossain vaiheessa mäkeä oli vähän kontrastiakin?! Kyseisen ulkoilukeikan jälkeen ajettiin viivana kämpille ja vedettiin korkit auki seuraavan päivän 100% pilvisyyden ja sateen kunniaksi...

Arska trimmaa.

Takana mäki - ei näy mittää!

SKOOL!

Melko vaitonaisen ja väsyneen(rapulaisen) sadepäivän perään meinattiin lähteä vallottamaan maanmainion näkööinen Skridulaupen Strynin yliksen tunneleiden takaa. Pientä ylimääräistä vaivaa ja kuntoilua aiheutti se, että edelleenkin Strynin kesätie on toisestakin suunntasta lähes auraamati, joten lähestymistä ennen ylämäkeen kinnaamista kertyikin ekstrat 2-3km - tulipahan kanuunan rippeet hikoiltu poies.

Arska - vimonen - taas. Ja kenkäät pitää ripustaa puuhun.

Taas oli BOM edessä, vaan eipä haittaa.

Melko kuumottavan nitkuva viritys

Kesälomalla untsikka päällä.

Joen ylityksen jälkeen ylämäkeen tuohuaminen alkoi taas pikkuhiljaa sujumaan vaikkakin meikäläiseltä levisi AXLeista toisen heel-lifterin pulikka, eikä yläasento enään toiminut. Mentiin siis ilman korotuksia, mutta loivaa tonttiahan siellä piisaa. Eikä aikaakaan (eli n.6h jälkeen) kun vartoiltiin topin alla leipiä mutustellen ylimmän osan aukeamista pilviverhosta, kun yr.no oli niin kovasti parin tunnin selkeyttä lupaillut... Vaan eipä jostain kumman syystä norski-föhrien arvailut osuneet nappiin, vaan toppi pysyi paria minuuttia lukuunottamatta pilvessä ja nosto jäikin sitä myöten vajaaksi kaikkien osalta, vaikka pitkä matka tieltä olikin nähty vaivaa Skridulaupenin syleilyyn.

Hetken se ylis antoi näkyä.

Siellä se perkele on - ihan helvetin kaukana.

Lasku itessään ei ollut mitään epikkiä-shittiä, mutta kuitenkin palkitsevaa lojottelua ja kyllä omien jälkien kurvailu vaan aina tuntuu loistavalta. Hyvää luntakin saatiin pari sataa verttimetriä laskun puolessa välissä  isolla kentällä. Ja törmättiin alasmenomatkalla myös iäkkääseen norjalaisherrasmieheen joka oli ittekseen päättänyt lähteä kinireissulle iltapäivän ratoksi - saatiin hyvät pohjat ympärillä olevista nyppylöistä ja Stryniin pudonneiden lentokoneiden historiakin tuli tutuksi.

Kyllä tällä kelillä kelpaa ulkoilla, vaikkei määränpäätä saavutettukkaan.

kurveja.

Keikan aikana oli koukkuumma ilmestyny jonkun randohanska - tai sitte ei morjenstella tarpeeksi? Anyway, SEOMMORO!

Eikä muuten jutu loppuneet vielä tähänkään. Vähän tuli vielä valokuviakin napsittua ja jos sitä Skridulaupenista videonpätkääkin virittelis? Ja tottakai pitää vielä reissusta säädellä kokonaisempikin liikkuva pätkä - eiks JE?