Pohjat.

MORO! Turistaampas ny jotain täytteeksi ja ihmisten iloksi/suruksi.... Ennakkokaavailujen mukaan olin ajatellut, että jo tässä vaiheessa syksyä olisin postannut jo vinon pinon suksipornoa kaikelle kansalle nähtäväksi uusien Wailereiden muodossa, mutta näimpäs eipäs ole käynytkään.

DPS:llä kun on käynyt hassusti ja maailmanlaajuinen suksikansa onkin yllättäen pistänyt tilauksia suksista menemään ilmeisen moninkertaisesti, mihin suksitehtailijat olivat alunperin valmistautuneet ja näin ollen härmän hitaat nuolevat vielä toistaiseksi näppilöitään... Ameriikan mantereella ja jopa skandinaviassakin on ensimmäiset toimitukset nähneet jo päivänvalon erinäisten foorumeiden perusteella. Joka päivä siis sähköpostia availlaan toiveikkaina ja odotellaan toimitussanoman saapumista. Eipä siinä, ettäkö uusilla sivakoilla kiire lumille olisi, mutta hypistely ja siteiden ropaaminen suksiin ovat kuitenkin oleellinen osa "näppishiihtäjän" maneereita valmistautua uuteen ja jännittävään talveen.

Otsake viittaa kuitenkin ihan johonkin muuhun kuin suksien vartoiluun ja ajattelin tässä nyt interwebzin kautta ilmoitella, että viime keväänä PowderLoven järjestämän käyttäjäkyselyn arvonnan tuloksena meikämandoliinolle napsahti nalli ja postilaatikkoon ilmestyi lahjakortti "Foot Balancen" laskupohjallisiin. Kävin reippa kuukausi takaperin teettämässä kyseiset släbärit paikallisessa urkkaliikkeessä omiin jalkoihin räätälöitynä ja myyjän suositusten innoittama olenkin pohjallisia ajanut sisään ihan perus tennareissa päivittäin. Täytyypä sen verran hehkuttaa, että tuntuu muuten hyvälle!! (tää ei o muuten mitään maksettua sponsorointia) Ja mielipä tekis melkein käydä nykäsemässä erilliset pohjalliset iha arkikäyttöönkin. Teetetyt pohjalliset ovat siis (yleisesti) laskumonoon (lautailu, skibailu ja kaiketi telemark?) suunnitellut suht jäykät lämpömuokattavat pohjalliset, jotka muotoutetaan jokaisen oman jalan profiilin mukaan pehmeällä alustalla seisten ja askeltaen, jonka perusteella pohjallinen siis muotoutuu täysin jalan muotoihin.

No tottakai kotistudiossa on tylsää... tommoset läpyskät on kuitenkin kyseessä^ (fb vois vähän vippaa sponssia hyvästä mainoksesta?!)

Monoissa pohjallinen ei kuitenkaan testattaessa pikaisesti ole vielä tuntunut mitenkään erityiseltä (mitä nyt jalka istuu popossa paremmin), mutta konkreettisesti laskiessa kyseisen pohjallisen pitäisi kuulemma koko jalkapohjaa tukiessaan pitää verenkierto tasaisena ja täten jalkapohjen tulisi jaksaa päivän laskut pidempään ja paremmin...? Toivottavasti näin, koska varsinkin isommissa mäissä ja murtolumilla laskiessa jalkapohjat ovat väsyneet ensimmäisten lihasryhmien joukossa tähän saakka. Pohjallisen tuen tuntee hyvin perus tennarissa, kun kontakti ja tuki pohjalliseen pysyy jatkuvasti samana koko jalkapohjan matkalta niin kävellessä, seistessä kuin istuessakin. Odotukset ovat siis korkealla, joten kattellaan!

PS. ei pohjalliset mitkään täysin ilmaiset ole, vaan hintaa on helposti perus kenkäparin verran ja ilman lahjakorttia aparaatit olisivat varmasti jääneet hankkimatta - tuleva talvi toivottavasti osoittaa ennakkoluuloni vääräksi... joten kattellaan?!

laskut hänessä.

jepsz. Nyt rohkenen jo aika varmasti väittää, että kauden 09/10 alamäjet alkaa olla jo lanattu tältä erää, tai ainakaan mitään suunnitelmia ei laskujen suhteen enää ole ja etelän mäjetkin alkavat pikku hiljaa laittamaan rinteitään kesäteloille. Tosin viikko kesälomaa olisi sijoitettu kesäkuun ekalle viikolle, jolloin mm. Elämysmatkat järkkäisivät kesäreissua Stryniin... Mutta kattotaan ny.

Vimoset mäjet nykästiin mennä lauantaina Himoksella melko "ekstemporee" ja ajeltiin aamuvarhaisella täältä etelä-suomesta Jämsään sen verran ajoissa, että hissien avaamistakin saatiin tyhjällä parkkipaikalla vartoilla reilu puolisen tuntia. En aikasemmin olekaan suoraan kotiovelta ajellut himokseen laskemaan, eikä tuo reilu pari sataa kilsaa nyt ainakaan kesärajoituksilla ja kuivilla teillä huristeltuna edes tunnu kovin pahalta, matka taittuu melkolailla tasan parissa tunnissa. Kyllä aamuvirkkuilu taaskin kannatti, koska aamusella koskemattomat ja tasaiseksi ajetut mäjet kyllä tarjosivat sen 1,5 tuntia melkoisen hyvää huhtikuista kevätrinnehiihtoa ennen rinteiden mössööntymistä. Porukkaa ei tässä vaiheessa kevättä muutenkaan hirveästi mäkeen enään vaivaudu lähtemään ja tälläkin kertaa hisseissä ja rinteissä oli todella väljää. Tähän on siis hyvä lopettaa tältä erää laskemiset - oli kyllä aika magia kausi!

tästä alotetaan kesän vartoilu.

Back to the "kevätsohjo"

Khyl, Tahkolla o ny lanattu päivän verran mäkeä ja sääennusteeseen peilaten keli on ollunna mukava - siis ennuste lupasi koko päiväksi vettä, mutta sitä saatiin vain muutamaan otteeseen kuurojen muodossa ja goretkaan eivät joutunna koetukselle. Rinteiden kondis - on mitä on lukuunottamatta aamulla paria ensimmäistä tuntia, jolloin lapsiperheet vielä mättivät munakokkelia aamupalalla lärviinsä ja muuta parantelivat "hirmu-kankkustaan", jolloin mäjet olivat oikeastaan timangi kunnossa ja laskeminen oli kevät meininkiä parhaillaan. Annille virittelin kotosalla Rotten Cobrat suksiin kiinni Linkenien tilalle ja meno näytti sujuvan huomattavasti tiukemmalla vauhdilla ja stänssillä jäykempien siteiden ansiosta kuin mitä Linkeneillä oli. Parit fotot tonteilta...

Ainii ja tiukka "nice-to-know"knoppi Hotelli Tahkovuoreen aikoville, Piazzassa esiintyvän bändi musiikki kuuluu illan ratoksi helvetin selvästi parkkiksen vastapuolella ja eri rakennuksessa sijaitsevaan hotellihuoneeseen. Respasta tosin saa ilmaisia korvatulppia! =) Lapsiperheillä saattais mennä pata jumiin?  

Ruotsinlaivan savupiippu hytin tähystysluukusta tsekattuna.

Ei parane olla kiire mihinkään, kun porukkaa on yhtä paljon kuin Levillä ja mäkiä murto-osa tuntureista.

Aukeehan ne maisemat jo Kuopion korkeudellakin suht kivasti.

MORO.

Oma(t) kamerat tyhjätty.

JaHs. Eipä tässä ihmeempiä - eteläsuomessa alkaa pikku hiljaa kausi vetelemään viimesiään ja huomenna Tahkolle suuntaava reissu on nyt tällä erää viimeinen suunniteltu edesottamus toistaiseksi tänä talvena suksien päällä. Tyhjentelin tuossa Engelin touhuista kamerat, eli pokkarin (jota tosin tuli ulkoilutettua enemmän kun järkkäriä...) ja järkkärin muistikortit ja sujeutettua kuvat lightroomin kautta. Ajattelin noista fotoista tänne muutamat vielä mennä viikonlopun Engelin reissusta laittaa.

Menomatkalla, tästä lähtee sellanen ylämäki junalla, ettei mitään rajaa ja matka taittuu taustalla näkyvänmoista hammasratasta hyväksikäyttäen^

Parvekenäkymä kämpiltä - tosta on kohtuu näppärä tutkailla keliä yläällä Laubin ja Standin tuolihissin näkyessä kirkaalla kelillä

bout 20 minuuttia kamojen vastaanottamisesta ja ekan päivän laskut vielä edessä... Huomaa hellä syleily sivakoille vielä tässäkin vaiheessa - ikävä oli!

Hessullakin intoa piukassa ennen ekaa mäkipäivää - vaikkakin ukolla on jo alppipäiviä kertynyt tänä talvena pitkälle kolmattakymmenettä?

Heikki ja sivallus Jochstockin oikealla lauantailta - olihan siellä mukavaa. 

Kimmo samoilla apajilla

Jokaisen Titliksen kävijän pakollinen potretti, viereisen pahvipään laudassa on muuten melko mielenkiintoiset stänssit...

Sinkinhävityskahvia Jochpassin rinnekuppilassa - sumppi toimi paitsi mahassa, myös pilvien karkottajana.

Valkoisen ristin pelastuskoneet jonossa? Viiden tunnin lentokenttävartoilun aikana oli hyvä aikaa bongailla puikkoja.

Ei sitten muuta kun munaa suuhun ja mämmiä mahaan - hyvää pääsiäistä ja toivottavasti ei niin vetisiä laskukelejä viikonlopulle!

Hiihtokuvia pari kipaletta

Noni, saatiinpa hieman upattua ja fiksattua fotoloita Räisäsen Heikin kamerasta, joten alla muutama miekäläisen mielestä hienoa napsua meikäläisestä posottelemassa Jochstockin tuolilta oikealle lähtevältä seinältä. Olkaatten hyvä!

Mukavuus jatkuu!

Olipahan taas mukava laskupäivä! Yön yli vippas uutta lunta ylös ja vaikkakin aamu aukeni kovin sinkkisenä, niin keli aukesi hienosti muutamaksi tunniksi ja päästiin liirailemaan taas omia jälkiä pitkin poikin uuteen lumeen. Tänään tosin tuntui, ettei ihan joka paikkaan viittiny lähteä korkkaamaan herkullisen näköisiä hankia, koska tuuli oli myös lumisateen aikaan kuskannut aika suuria settejä lunta paikasta toiseen ja lumi tuntui olevan aikamoisina laattoina siellä sun täällä.

Aamulla nykästiin siis Jochpassin rineravinteliin imailemaan kaffetta odotellessamme kelin aukeamista - näkyvyys nimittäin oli paikoin täysin flätti. Puolisen tuntia ryystettyämme sumppia ja jauhettuamme puujalka-materiaalia leipälävestä keli aukesikin ja aurinko näytti parhaita puoliaan sen ajan että ei tarvinnut laskea jo muiden rikkomaa hankea hirveesti!

Iltapäivästä jalat vetivätkin (tiedä sitten vaikuttiko eilinen täyspitkä laskusetti hapotuksen) kuin nurkan takaa ja nyrkillä silmään kunnon maailmanluokan maitohappohyökkäyksen ja taas kerran jäi loskaränni/kyläänlasku rippaamatta. Enää ei pahemmin mieltä paina stressailu hävinneiden kamojen suhteen ja/tai perjantai päivä jolloin hissit eivät auenneet ollenkaan, vaan päälimmäisenä mielessä pyörii kokoajan tänään ja eilen lauotut naama- ja muut laukaukset. Tosin kyllä kotona täytyy kehitellä kaikki mahdolliset korvaukset Finnairin kusisesta toiminnasta ja alkaa käyttämään jotain muuta lentoyhtiötä.

Huomenna saa nukkua pitkään ja puolen päivän tietämissä taas junalla kohti Zürichiä - en olis ikinä uskonu näin hyviä laskuja näin lyhyelle reissulle, vaikkakin tässä jos jonkinmoista vastoinkäyntiä on tullut vastaan. Perjantaina nähdää taas Tahkolla, jos vaan saan laskukamat siihen mennessä kotimatkalta!?

Alla vähän fotoja tältä päivältä, kuvat on napsinu Räisäsen Heikki ja laskukuvia pistä tänne sitten kun päästään kunnon nettien ja koneiden äären...

Standin suunnalta hiihdellään taas vaihteeksi kohti Trübseetä

Taustalla siivua kohti alla näkyvän järven rantaa, hyvin tulee verttiä! Kuva Jochstockin ylähaikin jälkeen, kehvana siis puuskuttaa.

Pitää juoda hyvin jotta jaksaa. Colloo ja kaljaa. Kuvassa Laskuseurana toimineet Jukka ja Kimmo ja mandoliino.

Afterilla sen sijaan pitää ja saa juoda pari bishee, tässä muutaman tunnin takainen tyylinäyte Titliksen ala-asemalta, eikä edes haittaa vaikka taivaalta vihmoo vettä!

Asiaan!!!! SANO!

OHO! kirjoittelin jo eilen jutut ja muut valmiiks, mutta näköjään julkaisu päivä heilahti vahingossa ylihuomiselle, joten alla jauhantaa eiliseltä... sorry!

ESH! puolentoista vuorokauden synkistely loppu tänään tai siis eilen aamusella, kun kämppämme ovikello pirahti ja lierihattunen postipate kiikutti autuaan tietämättään kohtalaisen täpinöissä härväävälle alamäkiapinalle pitkään kaivatut vermeet. Kyllä siinä jantteri oli ihmeissään kun meikäläinen hyökkää ulko-ovelle kalsarit väärinpäin ja housut paitana avaamaan ovea notta allekirjottanu pääsee hypistelemään vermeitä ja samaan syssyyn vetämään niitä niskaan...

...Lauantainaamuna kun meikäläisillä oli aikalailla syytä laittaa aamusella töppöstä toisen eteen, koska alppien säämajesteettijumala oli suonut koko edellisen päivän ja yön vettä kylään ja siis pakkaslunta ylös vuorelle ja aamusta keli aukesi vielä täydellisen bluebirdinä. Hisseille ja hissilipun ostoksille päästyämme suunnattiin siis oikopäätä kohti JOschpassia, jossa oli melko pakko käydä rinteen vierustassa vähän ottamassa jalkoja alle (koskemattomassa hangessa siis) jottei homma lähde heti lapasesta isommalla seinällä. Alku tunnustelujen jälkeen "jouduttiin" piirtelemään JOschstockin hissille katsottuna oikealla kolmen laskun verran omia jälkiä tuoreeseen 20-30 senttiseen putikkaan auringon värjätessä lumipöllyjä mukavan siniseksi. Tulipa siinä muutamat kivet haisteltua ja mankelitkin pyöriteltyä, mutta mukavaa oli!

Käytiin myös kiskomassa jokunen varvi Jochstockin ja standin välimaastossa, mutta paikat rupesivat olemaan jo melkolailla koluttuja puolen päivän jälkeen kaiken maailman svenssoneidenjäljiltä ja mitään spektaakkelimaisia siivuja ei sieltä löytynyt. Koko päivä vedettiin aamusta hissien sulkeutumiseen ja tällä hetkellä tätä pashaa kirjoitellessa pihalla pauhaa vettä taivaan täydeltä kylään, joten eiköhän huomenissakin päästä kivasti uusille lumille laskemaan.... Ja taisipa foracasti veikata jonnii verran aurinkoakin ylämäkeen. Elämä siis voittaa pikku hiljaa tälläkin reissulla - FINNAIR on silti rektaalista! Alla fotoja tältä päivältä, ja jotain edellisiltä stressin täyteisemmiltäkin päiviltä. Heikin kamerasta saadaan tänne vielä lisää laskufotoja jossain vaiheessa.

Heikki kurvaa ekoja laskuja.

Relaasta bongattua laskuseuraa - Kimmo lätkyttää Praxiksia.

Kuvaa tulomatkalta - Sveitsissä kevät on jo pitkällä alavillamailla.

Tosrtai-illan tuskan torjuminen tapahtui auringosta nautiskellen ja hefe-hiivaa imeskellen.

HAHA! lasku päivä numero 1. aika tasasta.

Kiikariapina ja Kimmo aamun ekassa pöntössä.

Heikki virittää valotusta.

Kaaduin ja tupakoin - kenenkään ei tavrvitse kommentoida että tupakointi on tyhmää, tiedän sen.

Kauriit

Engelbergissä taas ollaa.

Jup, Antti eli minä siis olen täällä. Aurinko paistaa ja kylässä lämpötila on kymmenen paremmalla puolen, kelpaa siis. Yläällä näyttäisi kuitenkin kivasti olevan snögöä, muttei kyllä ole harmainta aavistustakaan että millaista. Parvekkeelta näkyvä Laub on ainakin puhkiladattu ja näyttääpä tuo vyöryneenkin pohjia myöten parista kohtaa, joten parissa tonnissa lämpötila on aikankin tehny tuhojaan...

Mutta asiaan, eli siis minä olen onnellisesti kämpillä ja kylillä ja perillä. MUTTA kaikki meikäläisen kamat ovat VITTU jossain muualla ku mulla. Zürichissä pakaasilinja vaan lopetti yhtäkkiä pyörimisensä ja kuulutus kävi, että jos ei kamoja näy niin yhteyttä tiskille. Virkailija epäili että kamat on jääny helsinkiin ja tulevat ehkä iltakoneella zyyrikkiin, jolloin saisin kamat heti huomen aamulla. Jää nähtäväks. Tunnin päästä tästä postauksesta pitäisi koneen laskeutua ja TOIVOTTAVASTI puhelin soi ja lähetti lähtee matkaansa meikäläistä kohti. JOs näin ei käy niin alkaa kyrsimään urakalla. Kolmesta laskupäivästä on vaikee tingata, vaikkakin saan ilmeisesti vuokrata KAIKKI kamat tyyliin pitkiä kalsareita lukuunottamatta paikan päältä FINNAIRIN laskuun.

Jotenkin tuntuu epäilyttävältä, kun virkailija selitteli, että kone on ollut niin täynnä että osa tavaroista on siitä syystä jäänyt Helsinkiin, koska lennettiin AB-320:llä jossa oli vaikka kuinka hajapaikkoja vapaana ja kuitenkin suurinpiirtein tiskillä laskin, että noin parilta kymmeneltä hengeltä jäi kokonaan kamat saamatta... Olis nyt ees tullu perille vaikka rinkka ja laskuvaatteet... loput on helppo vuokraa.

Laittaisinpa teille, hyvät lukijat, parit valokuvat parvekkeemme upeista näkymistä ja Laubin vyöryjäljistä, mutta kamerani usb-johto on kätevästi toivottavasti matkalla juuri nyt kohti Zürichiä. Joten tyytykäämme Timmo Nikun viimeisimmän omakustanne Tellukirjan kansikuvaan. Olen tässä aurinkoisella parvekkeella huuhtonut kauppareissun lomassa matkatavarapaniikkia pois mielestäni parilla oluella ja muutamalla kymmenellä sivulla telemarkin ja kunkkukäännöksen sanomaa. Kirjasta ei vielä sen enempää, kuin että mielenkiintoista tekniikkapähkinää on tarjolla ja halukkaat kyykky-gebardit voivat tilata tämän harvinaisen tekeleen vaikkapa tuolta: Telemark.fi

Lopuksi vielä haluaisin lähettää terveisiä kansalliselle lentoyhtiöllemme, KIITOS V****STI FINNAIR, for nothing!