Netti löytyy. Hotellissa ollaan jossain päin Ötztalin laaksossa (bouttiarallaa 10km ennen Söldeniä). Aamusta isketty flygariin 06:45, laskeutuminen Müncheniin 08:15 paikallista-aikaa. Kärppänä kassit ja pussit kainalossa Avisin tiskiltä lunastamaan vuokra-auto, navigaattoriin Garmisch-Partenkirchen ja pakoputki mansikkana autobaanaa pitkin niin paljon kuin Rellun minibussi kulkee kohti vuorta. Ensmäisenä etappina siis Zugspitze, eli saksan korkein vuori. Tällä reseptillä siis puoliltapäivin paikallista aikaa ekat laskut. Zugspitzen mäjet tajoilivat hyvin hissiltä-hissille tuikkailua ja koko hiihtoalue on kuin IISO bowli. Oikeastaan koko hiihtoaluetta ja sen mahdolliisuuksia pystyy silmäilemään ylähissien asemilta ja paikallinen patrolli vissiinkin jysäyttelee koko aluetta kiertävällä dynamiitinpudotusvirityksellä riskilumet veks, joten hiihdellä voip melko rauhallisin mielin. Maisemien puolesta kannattaa iskeä Zugspitzen huipulle vaikkei sieltä varsinaisia alaslaskumahdollisuuksia ole kuin exteremeukoille, koska periaatteessa huippu sijaitsee alppien pohjoisreunalla, jolloin toisella puolen avautuu aakeetalaakeeta maisemaa ja toisella jyhlää vuoristoa - kontrasti on siis melkoinen!
Nyt hefee lärviin ja kohta koisimaan, aamulla johonkin? Pari kuvaa Zugspitzelta Garmischin kainalosta, jonne ol pudottanut mikälie ylläri-lumijumala ilman minkäänmoista ennustetta 25 senttiä uutta valkosta tööttiä. Eipä siinä puuteria kuitenkaan laskettu, mutta montaa omaa koskematonta linjaa tuli piirrettyä:
No näin - perus foto? eli päivän päätteeksi kabiinilla Zugspitzelta alas ja tämmöstä tarjoiltiin matkalla, kuva räiskästyä kaiken lisäks pokkarilla =)
kui sul o tollattis panaanit taas jalas. hyvin toimii muuallaki ku talmassa.
ESH! täällähän minä - Zugspitze ja toppi ja joku melkein kolme tonnii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti