magiaa!

Juu, sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä meikäläinen on ihan lumoissaan tuosta filmihommelista. Tottakai digikuvat saa käteen hetsilleen ja niitä voi sitten joko parannella tai pilata jälkikäsittelyllä vaikka kuinka paljon, mutta filmirullalle räpätyt kuvat kun saa kehityksestä kouraan niin olo on kuin jouluaattona. Tunnelma kuvissa on mielestäni maaginen ja jotenkin digikuvia syvällisempi. Ja ehkäpä syy siihen on juurikin se, ettei noita kuvia pääse sen enempiä manipuloimaan kehityksen jälkeen (ellei nyt skannauksen jälkeen väkisin halua)...

Negatiivista negatiiville kuvatessa on tosin se, että onhan tuo filmien kehitys nykyään ihan homokallista. Viimeisimmistä filmirullista maksoin kehityksestä n.22€ rulla, eli n. 20 kehitetyn rullan hinnalla lisääkin jo digikalustoon vaikkapa yhden laadukkaan objektiivin tms. Mutta kuvataan siis nyt harjoituskierrosten jälkeen harkiten ja lompakkoystävällisemmin.

Alla kuvia siis toisesta ja kolmannesta kuvaamastani filmirullista, joista toinen oli 400:n värifilmi ja toinen puolestaan vastaava 400:n mustavalkorulla. Objektiiveinä käytetty edelleen Hexanonin 40mm 1.8 ja pidempää 70-200millistä teleä. Skannatessa kuvat menettivät taas hieman parasta särmäänsä, mutta kuitenkin tunnelma ja meininki ovat edelleen tallella - ja edelleen katse harhailee laukaisimen räpsähtämisen jälkeen tutkailemaan kameran takapeltiä =)

Anni Sipoonkorvessa

Etana piirrellyt nimmarinsa parvekelasiin.

Timelapse "behind the scenes" niin lentokentältä kuin Vuosaaren satamasta

Vuosaaren nosturit vastavaloon telellä

Mutsi sienien pauloissa.

Vetomestari

peilikuva mökillä

Blaaaast from the paaast!

Nonii, nyt on skanneri puhunu ja arkistoiden helmiäisiä löytyy digidigi-muodossa. Fundeerasin heittää näitä maailmalle, kun on muuten jutuissa ja touhuissa ollu melko kuiva kausi ja elämä on ollu kiinni muiden juttujen parissa kuin laskemisen - ja samalla huomiot on kiinnitetty jo lauantaiaamuna starttaavaan Davosin keikkaan.

Anyway, ekaa kuvaa lukuunottamatta muut matsku on tiukasti 2000-luvun alkupuolelta, eikä tossa vaiheessa ollu Keravan-keijo vielä telemarkin suuntaan tainnut ajatustakaan lotkauttaa vaan kiukulla vedettiin kantapää lukossa - ehkä hyvä niin...

Eka keikka Alpeilla, vuosi on joko -95 tai -96. Paikka on aika varmasti Söll Skiweltin hiihtoalueelta, melko likeltä Kitzbühelia. Meikämando punasissa (huomaa parkamallin takki ja värinpäin päässä oleva lippalakki!!!) ja sinisissä taustalla Heikki R. (sama look). Kuvan on räpsässy matkanjohtaja Heikin faija.

Mihin kaikki vapaahiihtomiehet menee eka? No Keravan urhot paino Verttilään ja heti kattoon että mimmonen se Stairway oikeen on? Taustalla juu siis Gele ja Stairway to heaven - lumiturvallisuusvehkeinä oli pippari - niin, ainoastaan sillähän pärjää? Kuva meikäläisen nappaama ja vuosi 2002 - kuvassa Heikki, Veikko ja kumi-Mica (roikkuu hurjana tossa reunalla).

Meikäläinen Pyhän pohjoisrinteiden suunnalla varmaankin kans 2002 ja oltiin reissussa Kukkulan kuningas skabojen aikaan, eli melko keväällä. Olipa mökissämme muutama kisaajakin ja tolla keikalla taidettiin juoda enemmän ku laskea? Heikki on varmaan napannu tän. 

Sivakoiden voitelua ennen reissua Heikin autotallissa - seommuuten tarkkaa touhua!

Heikki lentää Verbierissä - muistaakseni lumilautahenneri "Henkka" oli rakennellu takamaasto-quartterin heikkojen lumien aikaan jonnekin Thyonin suunnalle ja siellä sitten hypittiin pari päivää.

Meikäläinen Keravan secret-spotilla (Tremekallio) joskus 2000-luvulla, tai suksista päätellen melko varhaisessa uuden vuosituhannen ajassa? Ei ollu vielä polvivammoista tolloin tietoa ja hyppiminen maistu, kuvaaja on ollu joko Heikki tai bodi-Sami?

Stairwaylla taas, kuten kuvasta näkyy ei meitin ekalla Verttilän keikalla lumia hirveesti ollu, vaan jääporras paisto hangen välistä ensimmäisen "bowlin" alapuolella. Veikko ja Heikki poseeraa. Eka reissu oli tosiaan näitä legendaarisia Elämysmatkojen bussireissuja, jollaisessa vedettiin ruottinlaivalla itämeren yli (maksimi tumu pohjalle tottakai) ja siitä sitten unetonta tumuttelua ja/tai krapulointia bussissa reilun vuorokauden verran - todella mieleenpainuvaa...

Tämmösellä töttöröllä tuli aikoinaan opeteltua vähän valokuvaamista ja valottamista. Hirvee jännitys oli aina reissun jälkeen, että mimmosta matskua sieltä filmiltä oikeen paljastuu? Minolta Vectis S-1 APS järkkäri - ei olis ikinä pitäny vaihtaa tota normi kino-kameraan - eipä! No onneksi tuli digidigi ja elämä on helppoo...

Jepa ja bonari! Seuraavan kerran kaiketi heitän reissuraporttia Davosin suunnalta, jos ja kun meikäläinen onnistuu kaapaamaan jostain interwebin tms. yhteyden. Ei muuta kun auf wiedersehn ja nauttimaan "tosi hyvästä" euron kurssista juustomaahan- MO!