1-2-3...

...Action! Noni, tossa olis ny alla Skridulaupenin keikasta pikku filkka. Ei mahottomia säväreitä laskun suhteen, mutta kuitenkin kiva keikka - pätkäkin enempi fiilismeininkiä - ja musiikista sen verran, että "haters gonna hate!"

Skridulaupen from antti ruohonen on Vimeo.

Skridulaupen

Tättärää. Gepardi on kotona ja Norja takana. Homman nimi on sellanen, että tulipa hiihdeltyä ja ihmetelty hommeleita jääkiekon lomassa siihen malliin loppureissusta, ettei blogikansalle saatu/ehditty vimosimpia päivityksiä pamauttelemaan - korjaamma sitä epäkohtaa hetsilleen NY!

Elikkästen Nukenin könytyksen jälkeen juipit päättivät lähteä sohottamaan taas melkoisen heikolla näkyvyydellä kohti Saetreskarsfjellettiä, kun mäkeä oli jo kertaalleen koluttu. Ensimmäisen parin sadan metrin vertin jälkeen meikäläinen päätti flättivalossa ja reisihapoissa perustaa leirin suojaiseen paikkaan ja imeskellä pähkinöitä sillä välin kun muu kööri nitkuttelee ylöspäin. Totesin samalla, että Downit+alppimonot eivät ole ne kevyimmät randokeihäät väsyneille jaloille... Eipä siinä, Valtteri päätti jatkaa Downeilla meikäläisen leiriydyttyä.
Meikäläinen kun tutkaili ympäröiviä vuoria ja vallitsevaa sinkkiä, ukot kipasivat melko ylös ja anna ollakkaan kun laskivat jo alas. Kuulemma jossain vaiheessa mäkeä oli vähän kontrastiakin?! Kyseisen ulkoilukeikan jälkeen ajettiin viivana kämpille ja vedettiin korkit auki seuraavan päivän 100% pilvisyyden ja sateen kunniaksi...

Arska trimmaa.

Takana mäki - ei näy mittää!

SKOOL!

Melko vaitonaisen ja väsyneen(rapulaisen) sadepäivän perään meinattiin lähteä vallottamaan maanmainion näkööinen Skridulaupen Strynin yliksen tunneleiden takaa. Pientä ylimääräistä vaivaa ja kuntoilua aiheutti se, että edelleenkin Strynin kesätie on toisestakin suunntasta lähes auraamati, joten lähestymistä ennen ylämäkeen kinnaamista kertyikin ekstrat 2-3km - tulipahan kanuunan rippeet hikoiltu poies.

Arska - vimonen - taas. Ja kenkäät pitää ripustaa puuhun.

Taas oli BOM edessä, vaan eipä haittaa.

Melko kuumottavan nitkuva viritys

Kesälomalla untsikka päällä.

Joen ylityksen jälkeen ylämäkeen tuohuaminen alkoi taas pikkuhiljaa sujumaan vaikkakin meikäläiseltä levisi AXLeista toisen heel-lifterin pulikka, eikä yläasento enään toiminut. Mentiin siis ilman korotuksia, mutta loivaa tonttiahan siellä piisaa. Eikä aikaakaan (eli n.6h jälkeen) kun vartoiltiin topin alla leipiä mutustellen ylimmän osan aukeamista pilviverhosta, kun yr.no oli niin kovasti parin tunnin selkeyttä lupaillut... Vaan eipä jostain kumman syystä norski-föhrien arvailut osuneet nappiin, vaan toppi pysyi paria minuuttia lukuunottamatta pilvessä ja nosto jäikin sitä myöten vajaaksi kaikkien osalta, vaikka pitkä matka tieltä olikin nähty vaivaa Skridulaupenin syleilyyn.

Hetken se ylis antoi näkyä.

Siellä se perkele on - ihan helvetin kaukana.

Lasku itessään ei ollut mitään epikkiä-shittiä, mutta kuitenkin palkitsevaa lojottelua ja kyllä omien jälkien kurvailu vaan aina tuntuu loistavalta. Hyvää luntakin saatiin pari sataa verttimetriä laskun puolessa välissä  isolla kentällä. Ja törmättiin alasmenomatkalla myös iäkkääseen norjalaisherrasmieheen joka oli ittekseen päättänyt lähteä kinireissulle iltapäivän ratoksi - saatiin hyvät pohjat ympärillä olevista nyppylöistä ja Stryniin pudonneiden lentokoneiden historiakin tuli tutuksi.

Kyllä tällä kelillä kelpaa ulkoilla, vaikkei määränpäätä saavutettukkaan.

kurveja.

Keikan aikana oli koukkuumma ilmestyny jonkun randohanska - tai sitte ei morjenstella tarpeeksi? Anyway, SEOMMORO!

Eikä muuten jutu loppuneet vielä tähänkään. Vähän tuli vielä valokuviakin napsittua ja jos sitä Skridulaupenista videonpätkääkin virittelis? Ja tottakai pitää vielä reissusta säädellä kokonaisempikin liikkuva pätkä - eiks JE?

Korpo-matskua.

Ja avot - illalla viritetty pikavideo reissun päältä ja äitienpäivän pikarandosta. Jätte kliffa!

Malminkartanon laskiaissunnuntai.

Tarjolla oli makkaraa, kahvia, pulkkailua ja tottakai sitä eteläsuomen kultaa eli puuterilunta. Tuota lumen paskaa kun on taviaalta putoillut viime aikoina melko kivasti ja nyt suununtain suosioksi sitä tuntuu tulevan taivaalta ennätystahtiin. Jopa ajetuissa rinteissä on saattanut tänään olla ihan mukavaa lohotella isommillakin suksilla, mutta meikäläinen suuntasi Maltsuun - freerideahan sen olla pitää, SANO! Ukko oli hieman vajaakuntoinen ja sitä myöten kierokset maltsulla jäivät ainoastaan kolmeen, mutta hyvää meininkiä oli. Tuolla mäjellä olis kyllä heilahtanut komeesti koko päivä, laskematonta kun suurin osa linjoista oli ja on varmasti edelleen. Korpo kuvas taas:

Olin välillä alppituulella.

puuterikrapula

No joo. innostuin tossa vielä kotosalla istuskelemaan premierin edessä pari tuntia ja virittelin vielä Japanin reissulta putikka editin. Saattaapa siinä olla jo nähtyäkin matskua, mutta on se umpihankihomostelu vaan hauskaa puuhaa!

POV!

Nyt kun urheileva ja hääräävä maailma alkaa olla ähkyssä kaiken maailman POV-materiaalista (eli siis lontoolaisittain point of view) nykyisten "korpojen" ja "contyyrien" myötä niin on aika ottaa härkää sarvista ja koittaa olla hieman erilainen. Tuli vaan mieleen kun eräs kaveri kyseli miten oon goproon virittänny sauvaan kiinni.
Hommaan kun ei mene mitenkään älyttömästi paalua ja oma mielikuvitus on oikeastaan rajana.... Itsehän en ole mikään video-velho, mutta muutamilla kikoilla saa pienellä vaivalla vähän erikoisempia kuvakulmia kuvailuun, eikä mukana tarvitse kantaa mitään mikä ei taskuun mahtuisi!!!

Tässäpä tämä kaiken pahan alku ja juuri - Korpo pään päälle, rekki tulille ja huudellaan kokoajan että "onko se päällä". Sitten kotona editoimattomana nettiin ja 15minuuttia leikkaamatonta päänheiluttelua kaiken kansa nähtäville. Hyvä puoli tässä perinteisimmässä moodissa on, että syvässäkin pauderissa näkyvyys säilyy!

_____________________

Meikäläisen kiinnityksistä kallein - nimittäin rinta"harnessi" - tuli massipäissään osetuttua tommonen sikahintanen remeli, mutta GoPron myyntipakkauksen muovilevystä on nähty tehtävän aivan samanmoinen viritelmä ehkäpä n.2€:n panostuksella. Kuvakulmana hauska käsien heiluessa kuvan sivuilla ja meno näyttää monasti hurjemmalta mitä se oikeasti on... 

_____________________

Viri-viritööt-tööt. pikkasen kaks-puolista teippiä, nippusiteitä ja korpon kypäräkiinnike pikkasen purettuna. Ja avot! sauvakiinnitys, jossa ei kamera heilu ja kiinnitys kulkee kokoajan mukana. Japanissa tosin hajotin ekan editionin kun siirtymällä hakkasin sauvoja yhteen äänimerkkinä. Kuten yllä näkyy, niin kameraa voi pyöritellä ympäri-ämpäri ja tulee vakaata folllowcamia eikä kuvaajan tarvihe ajella kuvattavan takapuskurissa.

____________________

Viimeisin viris (en oo vieläkaytännössä testannu), elikkä tuommosella kääntyvällä varrella ja kypäräkiinnikkeella kamera sivulle. Vähän tuommonen Contour-tyyppinen ratkasu, mutta linssi on loitommalla päästä joten erilaisuuttakin löytyy siis. Idea tarttu Julien Regnierin pätkistä, jossa hää käyttää moista (ks. alla)

________________________

Ja sauvakiinnityksen toinen suunta, eli "narsistin unelma" - siinä voi sitten koneelta ihastella omaa toilailua ja uskomattoman komeaa ulkomuotoa...

_____________________

Viimeisenä ja kaiketi myös vähäisimpänä gorillapodilla suksen kärkeen!!!! Ei vainee - tämän on tässä sen takia, että kameran saa melkeinpä mihin vaan kiinni kun pikkasen käyttää mielikuvitusta. Äläpälä siis kuvaa pelkästään sieltä kuupan laelta touhuja vaan keksi jotain muutakii!

Randonnee Swingrock

Eli tuttavallisemmin kinnailua ja parin käännöksen -mäjen laskua Keravan Keinukalliolla. Päivän pikku hiljaa pidentyessä kerkiää oikein sutjakka sälli auringonpaisteen aikaan työpäivänäkin kikkailemaan kunhan malttaa töihin mennä tarpeeksi ajoissa. Meikäläinen päätti siis käydä korkkaamassa banaaneiden skinit ja samalla laskemassa pari mäkeä Keinarilla kun kelikin on noin hieno.

"täältä tulee hirmuinen Antti!"

Sen verran loivaa tosin oli, että ilo piti repiä enempi siitä nousemisen ilosta ja kyllähän se leppoisaa touhua on, varsinkin kun nuo SDP:n käyrät sivakat ovat niin pirun kevyet ja freepivottiakin löytyy siteistä sekä karvatkin ova just eikä melkeen oikeen kokoset. Laskiessa ei enää kivet ja pohjat kolisseet vaan hanki alkaa olla sen vertta vetäytynyt, että meno oli smoothia. Pikku hötökin oli hangen päällä, muttei naamalaukauksia saanut vaikka kuinka yritti. Ja sitä paitti, jos nyt sattumalta iso dumppi putoaisi maahan niin alaosaa lukuunottamatta Keinarin profiili on kyllä turhan loiva...
Mainitsemisen arvoista on muuten vielä se, että meikäläinen on trendikkäästi siirtynyt vihdoin merinovillan ihmeelliseen maailmaan ja tänään oli alusasu jo toistamiseen päällä. Eilen siis hikoilin pikku pakkasessa Talmassa ja tänään hikoilin isommassa pakkasessa tuolla urbaanilla törmällä. Eikä se muuten ihan paskapuhetta ole mitä tuosta materiaaliasta jauhetaan, eli on hyvä, kiva, mukava, lämmin ja pysyy kuivana. Ja hintakin oli merinovillaksi halba.

Olin tänään trendikäs ja kannoin mukana kypäräkameraa, vaikkei kypärä ollunnakaan päässä:

Videoo!

läpsyti-läpsyti

toppi.

sinne suihkista vaan.

mikähän feissi tuo on - ehkä itä?

____________________________

edittiä vielä perään - kattokaas mitä Relaa pisti sharettaen fb:ssa:

Reality check!

Noni! Ukko on jo toista päivää koto-suomessa ja työnteon makuunkin on jo päästy - tosin ei pitkäksti aikaa. Huomenna keskiviikkona aamusta puikko suhauttaa taas kohti vuoria ja Itävaltaa. Tällä kertaa ei ole luvassa mitään offakoluamista vaan rentoa lomailua sukset jalassa.

Mutta ei mennä siihen vielä sen enempää. Japanin ja siis Hakuban reissu on meikäläiselle näin lyhyesti sanottuna toistaiseksi hienoin reissu mitä sukset jalassa on tullut heitettyä. Ensinnäkin tilastollinen fakta on, että yhtä laskupäivää lukuunottamatta tuupattiin offia pienellä vaivalla ja PUUTERILLA! Ja tuollapäin maailmaa on kuitenkin meneillään ns. "average season", eli lunta ei kuitenkaan tullut mitenkään poikkeuksellisen paljon sikäläisen mittapuun mukaan. Päälimmäisenä ajatuksena ja johtopäätöksenä on, että miksi lähteä enää muualle etsimään puuteria, kun Japanissa se on enempi sääntö kuin poikkeus, että lunta on - paljon! 

Muutoinkin Japani ja japanilaisuus kaikessa omituisuudessaan antaa jo itsessään suuren lisämausteen matkustamiseen. Mm. kaupassa käynti on sinällään jo seikkailu, kun ekalla kerralla siihen ostoskärryyn voi tarttua melkein mitä vaan mystisten pakkausmerkintöjen vuoksi. Muutoin paikallisista tavoista ja erikoisuuksista voisi tähän ladata monta sivua jatatataa, mutta käykää ihmiset kokemassa se itse. Päälimmäisenä jäi kotimatkalta mieleen hyvänä esimerkkinä japanilaisesta touhusta se, kun lentokoneen ikkunasta tihrustin kenttätyöntekijöitä Finskin koneen peruuttaessa rullaustielle ja koneen lähtiessä liikkeelle, kaikki koneen ympärillä touhunneet työntekijät asettuivat koneen viereen riviin, kumarsivat sekä heiluttivat koko koneen rullaamisajan lentokoneen matkustajille vielä kumartaen lopuksi jälleen koneelle ja toisilleen enne siirtymistä seuraavan puikon kimppuun. 

Alla vielä pidempi videopätkä reissusta, jossa myös muiden jätkien laskemista ja jokunen valokuva. Alhaalta löytyy myös linkkin Hakuba Powder Lodgen staffiin kuuluvan Lee Lyonin linkkauksesta "suomalaisten invaasiosta Hakubassa.

Tästä vielä Vimeon Hakuba 2012 albumiin, jossa Japanin videot keskitetysti

Linkki juttuun: TÄSTÄ

Joel Nykterin näkemys meikäläisestä alppisukset jalassa Sakka-mettässä.

Viimoset skibussivartoilut hienon laskupäivän jälkeen

Haikkimeininkiä Hapon ridgeltä - Kuva Mikko Rönkkönen

MMMMM, sushia!

Viimeinen vilasu Tokioon.

Cortina

Ei Ford Corttiina - vaan Cortina Hakuba. Ylläri dumppiaamu pisti aikalailla suunitelmat uusiksi ennutsteen mukainen auringonpaiste olikin vaihtunut lumisateeseen ja sitä myöten hitaasta aamustartista tulikin yht´äkkiä kunnon munaravilähtö taksilla Cortinaan, jossa kuulemma ylähissi olisi pitkästä aikaa auki. Siitä en sitten tiijä, että oliko ylähissi ollu kiinni pitkäänkin yläpellin jälkien määrän perusteella, mutta kuitenkin päivä Cortinassa kunnon lumisateessa teki gutaa ja tulipahan scouttailtua sekin sektori. Seuraavalla sateella iskemma sinne, nyt kun ilman suunnat ja travet on jotenkin hallussa. Niin ja n.35€ päivälippu+lounas+onsen on japanin mittapuulla melkoinen bargain noin niinku massipolitiikan puolesta. Videoo tulee perässä - nyt ei jaksa uppia...

EDITTINÄ video Corttiinasta.

Moilanen, pingu, ja Joel

Mittarilla mäkeen.

Sinneppä juu.

Ja tonneppa joo.

Pato ja välistä suihk.

"Rinneravinteli" - kunnon vegas meininki.

nesteytystauko.

Svid.

Noentiijä. Vituttaa. Pimeys ja lumettomuus. Jos jotain hehkutettavaa löytyy niin näin itsenäisyyspäivänä ei ole enää saletisti kuin 2pv vajaa 4 viikoa lumille pääsemiseen. Etukäteen tosin olisi ihan kliffaa päästä vähän ottamaan jalkoja alle Talmassa - ja bonarina päästä kokkeilemaan skinejä banaaneissa jossain lähimettän kummulla. Vapaapäivän ajanvietteeksi kuitenkin riipasin kasaan tossa tylsyyksisssäni tommosen syksyisen pätkän. Siinäpä siis GoProon timelapseja ja sitten Coolpixin videoo käsivaralla kuvailtuna - ja viimosena SE ensilumi, joka putosi eilen maahan!!! Femmat sille! Enää ei vituta yhtään...

Autumn from antti ruohonen on Vimeo.

Lomavideo11

Nonni, Syys- vai sanotaanko loppukesäflunssa on kaatanut miehen tonttiin ja oli hyvää aikaa toteuttaa repaleisesta kesälomamatskusta yhtenäinen videopätkä - tai siis pätkä on yhdessä, yhtenäisyydestä en hirveesti uskalla mitään sanoa... Edelleen, voin vaan suositella 1.suomen kiertämistä loa-aikeissa ja 2.hankkimaan tuommoisen pikkukameran, jolla kuvaaminen menee vähän niinku siinä sivussa ja lomailu tuntuu edelleen lomailulta dokumentin kuvaamisen sijaan.

Ainii joo, kävin muuten "sairastumispäivänä viemässä firman golf-mestaruuskisoista jaetun toisen sijan!!!! Ja kyllä - kilpailuissa oli enemmän kuin kolme osanottajaa, yhteensä jopa 24 kokonaista kisaajaa.



Heitin muuten kyllästyneille silmille uutta blogiväriä - tommosta syksyistä paskaruskeeta ja muuta semmosta.

Toinen kerta toden sanoo - QUE?

Jeespoks. En ollunna hirveen tyytyväinen itte ensimmäiseen helihiihtovideoon tuolta Riksgränseenin tuntureilta. Mm.framerate oli raakamatskussa eri kun editoidessa eli 29fps --> 25fps (eli kuvahan pätki vähän miten sattu), koko pätkästä tuli snadisti turhan pitkä ja "emmätiijä"... Nyt kakkosoton kutistin yhden biisin mittaseksi (mm. Pete Parkkosen tulkitsema FooFighterssin styge), kahden keikan matskut yhdeksi keikaksi (ei rupee kyllästyttään), vähä stillikuvia hienolla Ken Burns -effektillä (jokameni itteasiassa reisilleen jostain syystä ja kuvat pomppii oudosti). Hirvee homma muuten tehdä kompakti video hieman enempi huolella, koko eilinen ilta meni ja pikkasen edellistäkin...

Anyhow-anyway, kyllä se syksy kohta tulee - mä lähen nääs tänään kesälomalle. Katsokkee videoo ja kommentoida saa, MO!


Heliski 2nd edit. from antti ruohonen on Vimeo.

...ja muuta liikkuvaa schaissea!

Elikkäs GoProon muistista löyty vaikka mitä dorkaa vielä helistelykuvien lisäksi - joten ohessa tommosta yleistä meininkiä Riksun keikalta (huomatkaa smoothimpi framerate):

TsäkäTsäkäTsäkä - PPRRRRRRR!

Guido ja vispilä (Everestillekin kiivennyt malli, eli AStar AS 350).

Joku saattoikin otsikosta ja ekasta kuvasta arvata, että viimosen reissupäivän kunniaksi tasamaan uroot pääsivät vihdoin ja viimein hissin tai lihasvoiman sijaan käyttämään mäjen päälle nousuvoimana tuota lentovehkeistä omituisinta ja kiehtovinta eli helikopteria!!! Vaikkei laskullisesti tähän aikaan vuodesta helihiihdolta hirveästi voi odottaa, niin on tuo "ghettolinnun" kanssa suhailu ja puuhailu jännää ja hienoa touhua, varsinkin kun pilotti hassuttelee kaikenmoisilla manöövereillä ilmassa ja opas hoitaa parasta mahdollista laskua olosuhteisiin nähden. 

Porukkamme startti osui vasta klo 11:00 aamupäivästä, jolloin ilma näytti aika heikolta lentämisen suhteen. Opas kuitenkin päätti, että lentää voi, mutta ymmärtää pitää laskujen todennäköinen "epänautinnollisuus" huonon lumen ja lämpimän kelin vuoksi. Fundeerattiin porukalla hieman mennäkkö vai eikö mennäkkö - ja kuten näkyy, päätettiin lähteä lentelemään. Alunperin pätöksiä tehdessä neljän noston keikaksi tarkoitettu helihetki muuttuikin kahden noston pyrähdykseksi erään ryhmäläisemme väännettyä polvensa raskaassa lumessa, myös sinkkiytyvä keli jeesasi keikan lyhentämistä. Saatiin kuitenkin parin noston varvi tingattua yhden noston hinnalla - eli ~170€ ei ollut paha rasti tuosta lystistä.

Laskut hekokeikalla olivat n. 1500metristä pudotusalueelta 550-600 metriä "Vassitjokkalta" alas verttiä järven jäälle, josta n. 500m oli oikein loistavaa ja tasaista firniä vimosen 100metrisen ollessa totaaliliisteriä. Kuvia ja videoo tuli napattua aikalailla keikalta, joten liikkuvaa matskua pistän heti kun tässä ehdin niitä käsittelemään, mutta alla parit kuvat (go proolla) napattuna:

Jippikaijei, seuraavalla hekoreissulla sitten joskus kaulapyydää...

Takapenkillä.

Huuruinen meininki ekan laskun jälkeen.

Laskulinja oli monipuolinen, oman fiiliksen ja taitotason mukaan laskea voi joko loivaa kenttää tai jopa jyrkähköäkin siivua.