NAPS - ja katse siirtyy kameran okulaarista kameran takalevyyn... FFUUU - ei näy mittään vaan kädessähän on vanha kunnon filmirunko - tulee vähän tyhmä olo. Mutta samalla ei malttaisi millään odotella fimlinkehitystä ja sitä hetkeä kun saa napsitut kuvat kehitettyinä käteen. Nykyään se on niin helppoa kun epäonnistuneen ruudun voi poistaa ja napata kuvan uudelleen. Toista se PERKELE on filmikameralla.
Tosin, nyt kun olen yhden rullan kuvia räpännyt tuolla antiikkisella Konicalla räpsinyt, ei sekaan ole oikein epäonnistuneita kuvia sattunut... Okei, tuo ensimmäinen rullallinen kuvia on räpsitty sieltä sun täältä lähinnä mentaliteetilla "toimiikohan tämä", mutta mm. alla olevat kuvat ovat kyllä tulleet kehityksestä juuri sellaisina kuin oli tarkoituskin.
Kuvat on ammuttu 400:lle filmille (varmaan 10 vuotta vanhaa) ja skannattu kehitetyistä kuvista koneelle. Skannauksessa on näköjään paras terävyys sekä kontrastit jonkin verran kaikonneet, mutta tunnelma on kuitenkin edelleen läsnä. Ja näitä kuvia kun ei ole ajeltu RAWina minkään lightroomin ja photoshopin läpi niin jälki on OOGEETA. Antista tuli juuri filmikameramies pitkän tauon jälkeen. Kaikki kuvat kuvattu 40mm 1.8 Hexanonin lasilla, täyty tuonnempana testailla myös teleconvertterin kanssa samaa lasia sekä pidempää 70-200mm teleä.
"Iiihana tunnelma!"
Mutrupuu Sipoonkorvessa.
Kattokruunu
"vähemmälle käytölle jäävä"- nyt downgreidataan!
og-efektiä saa kun avaa kameran takakannen kesken filmirullan - taidetta tämäkin.
