Taas on muutto edessä...

LUMIPALLO! Se on päivän sana! Meikäläistä pyydettiin syksyllä skiexpojen alla avaamaan blogini, myöskin skiexpojen alla avattavaan Lumipallo.fi -sivustolle ja empimättä läksin moiseen mukaan katsomaan, josko tuota kautta mm. lukijoiden ja seuraajien määrä kasvaisi.

Olen nyt syksystä lähtien päivitellyt niin lumpparin blogipohjaa, kuin tätä blogspotinkin pitkään palvellutta jupinakulmaa ja hommahan on jokseenkin työlästä kun kahteen paikkaan linkkailee kuvat yms. sydeemit. Päätinkin nyt Japanin reissun (melkein) aattona, että jatkan suksetjalassa-kirjoittelua enempi lumipallossa. Blogipohja siellä sinällään on hieman kankeampi ja vaatii vielä totuttelua, mutta vastaanotto siellä sekä seuraajien suhtautumisessa, että lukumäärässä on ollut poikkeuksellisen positiivista.

Ainakin laskujuttujen osalta päivitykset olivat nyt tässä täällä, ehkäpä muissa askareissa tulee vielä myös tänne jotain postailtua, saas nähdä. Tähän asti kirjoitellut jutut jäävät kyllä tänne näytille, mutta jujutsut ovat kyllä myös siirretty lumipallon blogiinkin. Kiitoksia kaikille tämän blogin seuraajille ja paikalle sattuneille satunnaisille googlettelijoille. Joten, eipä muuta kun kohti lumipallon suksijalassa - TOSTA: 

www.lumipallo.fi/suksetjalassa

hanki tuli - hanki meni

Juu. Joulun jälkeen ei ollakkaan juteltu. Ja joulun timangikelien jälkeen ovat pihameiningit hieman heitelleet ainakin eteläisellä Suomen puoliskolla laidasta toiseen - lunta tuli niin pirusti (Helsinki-Vantaan lentökenttä oli suomen lumisin paikka) ja pakkastakin oli tarpeeksi, sen jälkeen iski plussakeliä ja vettä tuli taivaalta kuin esterin perästä, etelässä taisi hankeakin hävitä kerralla 35cm. Jäipä siinä sitten suojakelien saatossa Keravan Keinukallionkin pauderitarjonta tarkastamatta - eikä näistä lumista nyt enää taida edes pohjiksi olla...

Mitää, Sappeessa paistaa aurinkoo?!

Enivei, jossei lähimettien puuterikentät ole olleet se paras paikka suihkia menemään niin onhan suksia pitänyt tottakai käydä ulkoiluttelemassa muualla. Eteläiset hiihtokeskukset kun tarjoilevat hyväkuntoisia mäkiä täysimääräisenä lähes joka keskuksessa, mikä sinällään on tähän vuoden aikaan melko hienoa. Viime talvena ensimmäiset kurvit vedettiin Hakuban Happo-ykkösessä tammikuun 2.pv. eli tänä talvena tulee ensimmäistä alamäki reissua ennen kasaan jo ainakin 11päivää suksilla, eipähän voi ainakaan jalkojen piikkiin laittaa jollei suksi kulje.

Yllä Messilässä varsinainen SDP:n puoluekokous

Jouluisen Himoksen lisäksi karavaani on suhaillut muutamaan otteeseen Messilässä ja nyt kuluneena viikonloppuna käytiin katsastamassa Sappeen meiningit. Sappee tuntuu noin niinkuin nopealla silmäyksellä olevan kyllä ehdottomasti etelä-suomen tellurikkain mäki, nimittäin lauantaina rinteissä suihki menemään vaikka kuinka monta kyykkääjää ja näiden suihkijoiden laskutaito ja vauhti olivat mielestä melkosen kovaa luokkaa. Itse suihkin menemään päättäväisesti pelkillä kiinteillä kantapäillä, notta polvi saa mahdollisimman paljon sitä meininkiä, mutta kyllä välillä olisi tehnyt mieli tuikata telespedet jalkaan liekittää reisiä taas vaihteeksi. Huomion arvoista oli myös, että Annin lisäksi en mäessä muita 75mm vermeillä laskeneita nähnyt kuin yhden tai kaksi, eli ainakin Pirkanmaalla NTN alkaa olemaan SE juttu - pitäisi itse ensimmäisen kerran päästä moisilla laskemaan, niin voisi myös oman mielipiteen muodostaa värkeistä...

Lumisateinen kuva työhuoneesta muutaman viikon takaa - tällaista ei ihan viime päivinä ole ihasteltu.

Mutta reissukuume alkaa joka tapauksessa jo polttelemaan, kun startti Japaniin on enään 9päivän päässä. Täytyypi vaihtaa valuutat kuntoon (Eur-Jpy kurssi onkin hieman ystävällisempi kuin vuosi sitten), käydä kaikki rensselit läpi ja mallailla pakkaaminen sekä samalla päättää että mitä kaikkea ylimääräistä reissussa tarvitsee - vai jätetäänko tilaa reiluille tuliaisille kun viime vuonna ei mukaan tarttunut oikein mitään ihmeellistä. Eli siis kamaa kassiin ja Japaniin - palaamme viimeistään sieltä jutuille.

Puikkari!

3-2-1-mene! Ja antti painaa kun Palanderi konsanaan Talman ”takajyrkkää” silmät kiiluen… Paitsi, että on arki-ilta ja rata puuttuu, sekä mies on ensikertaa ikuna ihan oikeiden puikkareiden selässä. Suksissa kun on pituutta 165cm ja kääntösädettä 12,6metriä, niin olo on jokseenkin omituinen – meikäläisellä kun yleensä on jalassa aikalailla isompia suksia, joissa kääntösäteet pyörivät siellä jossain toisen kymmenen metrin paremmalla puolella.

ATAAAK!

Jo ensikäännöksistä on selvää, että jalassa eivät ole mitkään kruisailusivakat. Suksia pitää laskea, ei liikaa, mutta sopivasti. Painoa ei sovi missään vaiheessa päästää laisinkaan takapenkin puolelle ja kantinvaihto tapahtuu silmän räpäyksessä. Telemarkista tuttua yläkropan kiertoa pitää oikein keskittymällä välttää ja paine pitää jatkuvasti pitää monoissa säärtä vasten. Tuntuu kuin olisin täysin missannut aikasemmin tämän koulukunnan, jossa talman minirinteessä pystyy sivaltamaan syviä leikkauskäännöksiä useamman kymmenen yhdellä laskulla. Myönnän itselleni, että vaikka suksien grafiikat ja habitus viestivät vahvasti keskinkertaista tylsyyttä, niin tämä puikkarointihan on hauskaa!

tykit laullooo!

Sladissa ei noita Ice-T:n Coco-vaimoa muodoiltaan muistuttavilla pätkäsuksillä lasketa muuta kuin pysähdyttäessä, muuten ovat jalat solmussa. Ensimmäistä kertaa 100 flexillä varustetut monto tuntuvat hieman löysiltä – pitää vissiin boosteristräppiä miettiä ihan tosissaan alkuperäisten tarranauhan tilalle…? Joka tapauksessa, meikäläinen on täysin myyty lyhyen kääntösäteen maailmaan. Aikoinaan telemarkin laskeminen lähti siitä ajatuksesta liikkeelle, että lähimäissä olisi jotain intoa laskea ja pari talvea tuota mystistä kyykkäilyä opetellessa lähimäkilasku olikin taas täynnä uuden oivaltamista. Sitten kun jossain määrin telemark alkoi olla jo lihasmuistissa ja lasku sujua jo itsellään, hankin nahkamonot ja taas oli uuden oppimista kovasti ilmassa – nyt tuota kaivattua uutta-suolaa lähimäkitouhuihin tuo näköjään puikkarointi!

Kamaketkut

Parempi puoliskoni Anni oli eilen mäessä myös, menin sitten lainaamaan hänelle tuoreimpia telesmark-hankintojani, eli DPS:n 105Wailereita ja vähän nyt vaikuttaisi siltä että meikäläinen ei niillä suksillä ilmeisesti enää laske =).

Anni painaa!

Kerrostalosuksijan huoltodilemma

Suihkis, sanoo hyvin huollettu sivakka. Jo tovin olen Keski-Uusmaalaisena tuskaillut hyvien suksihuoltopalveluiden asettumista hyvän matkan päähän Keravan ghetoista ja keskittymistä. Joka syksyinen dilemma on ollut, että mihin sitä suksensa kärräisi hemmoteltaviksi, kun kerrostalon asukkina ei oikein holtsita lähteä omissa fasiliteeteissa olohuoneen lattialla kantteja teroittelemaan ja pohjia voitelemaan? Etelän suunnalla varteen otettavimmat vaihtoehdot ovat tottakai isonkirkon Skiservice tai Espoossa sijaitseva Mankkaan Suksihuolto ja hieman pojoisemmalta suunnalta löytyy Timanttikantti Lahdesta. Maantieteellistä etäisyyttä täältä keski-uudenmaan bermudankolmion eteläkärjestä näihin hyviksi todettuhin sivakkahoitoloihin kertyy n.30-70 kilometriä, joten sivakoiden kärrääminen ja noutaminen ovat sinällään jo rahakkaita "retkiä" kun reissuja pitää pari heitää, jos suksensa halajaa vielä huollosta takaisinkin.

Googlehan koittaa kovasti avittaa epätoivoista kivillelaskijaa kun suksihuoltoa hakee interwebzin syövereistä, mutta aina pinnalle pompsahtelevat nämä edellä mainitut ns. "kovatluut". Itse päädyin kuitenkin muistaakseni jonkun 30minuuttisen intensiivisen "etsi-ja-pety" projektin päätteeksi löytämään Tuusulasta, eli tuosta kotipitäjän naapurikunnasta lafkan nimeltä Tuusport, jossa ainakin heidän "nettisivujensa" perusteella suoritetaan polkupyörähuoltojen ohella myös laskettelusuksien huoltoa 25vuoden kokemuksella. Kerran aikaisemmin olen lähialueen eräässä "sporttikaupassa" suksiani huollatanut ja niillä sivakoilla ei pohjien ajamisen jälkeen sitten enää hirveästi laskettu kun pilalla olivat perkuleet... Eipä muuta kun sukset kainaloon ja haastattelemaan Tuusportin ukkoa. Päädyin pikku jutustelun jälkeen jättämään kaksi paria telesbög-vermeitä huolenpidon alle ja ei muuta kun jännittämään lopputuloksia.

Tehdyn työn jälki oli ainakin silmämääräisesti varsin mainiota ja huoltomiekkoinen oikein kertoi, mitä suksille oli tarkemmin tehnyt - kaposemmat puikot oli ajettu koneella, kantit teroitettu ja pohjat voideltu, leveämmille eli banaaneille ei koneajo ollut passannut kun ovat liian leveät, joten muutoin käsittely oli sama kuin edellisillä, mutta pohjat oli ajettu käsin ja hyviltä näyttivät silti. Tässä pari kertaa nyt mäessä käyneenä voin myös jalkatuntumalla kehaista huollon jälkeä, eli kantti pitää ja suksi luistaa kuten pitääkin. Hintakaan ei ollut aivan samoilla sfääreillä kuin muissa huoltopuljuissa. Ja huom. tämä ei ole mainos, vaan tällainen puskaradiovinkki kaikille suksihuoltojen välimaastoon pudonneille suksisankareille - Antti ainakin suosittelee kokeilleena.

Vanhana ukkona mäessä - kokeiltu on.

Murrr, sanoo vanha ukko. Rohkaistuin ja painoin keskiviikon ratoksi Talmaan ottamaan selvää vasemman polveni laskukunnosta tiistaisen umpihankilenkin kokemusten rohkaisemana. Lääkäri kun maanantaina totesi, että jalka on ehjä, niin pitäähän sitä hetsilleen lähteä liikkeelle. Kävin vetäsemässä (pitkästä aikaa polvituen kanssa) umpihankilenkin eilen ja täytyy myöntää, että olin hieman jopa yllättynyt kuinka hyvin juoksu sujui ja ettei polvessa ollut tänä aamuna mitään tuntemuksia.

ihan vähän eriparia?!

Auton konttiin siis sekä telesböög-vermeet kuin alpiinot. Starttasin tutummalla telemarkilla ja hyvältä tuntui, heti monojen kiristelystä lähtien. PAITSI  - kun oli aika alkulämpöjen jälkeen ruveta tuuppaamaan tosissaan, niin eipäs mies uskaltanutkaan painaa täysillä kuten normaalisti, vaan se vimonen atakki puuttui - ehkäpä ihan tervettä hissuttelua tai koekus siitä, miltä tuntuu laskea sitten n.15-20 vuotta vanhempana!? Joka tapauksessa kantilla tohti mennä, eikä mitään kipuja polvessa tuntunut. Alppirensseleillä puolestaan vauhti oli tottakai enemmän, mutta sama homma oli trendinä - ihan täysillä ei vaan uskaltanut runtata. Voihan sekin tietysti olla, että kun jalassa olivat 190cm pitkät rautakanget niin talma "takajyrkkä" saattoi olla hieman liian kaponen?! Mutta kaiketi hyvä oli tuntuma ja fiilis ihan ok näin jälkikäteen, pitää vaan ottaa rauhassa ja laskea tuo jalka entiseen kuntoon - huomenna siis meshilään!

testigearit. Downin syndrooma menee muuten yllättävän sutjakasti kantillansa - puikkarifiilis!

How to dodge a bullet?

No minäpä kerron... Tai siis, enhän mä nyt oikeestaan mitään vaistäny - olo on ollu viimeset 9päivää tosin kuin seisois viritetyn aseen piipun edessä. Muljautin nimittäin samana päivänä kun käytiin Maltsussa tuikka pyydaa, vasemman polveni sen verran ikävästi, että mielessä kävi jo aika ikäviäkin mielikuvia. Allekirjoittaneen vasen polvi on nähkääs aikoinaan n.2002 kokenut liian pitkän streettihypyn seurauksena ns. "Unhappy Traidin", jossa menee kolme osaa polvesta rikki (mun tapauksessa ACL, kierukat ja sääriluu murtui). Ja kun tuo ei riittänyt niin täyden kuntoutuksen jälkeen n.2vee ekasta leikkauksesta, polvesta kuului taas NAPS ja eturistiside meni taas rullalle (älkää pelatko salibandyä). On siis tota lasarettia ja kuntoutusta tullut ihan jokun kuukausi tähän mennessä kärsittyä, joten viikon takaisen muljauksen jälkeen olo ei ollut kovin häävi.

Yllä viimeisimmän puukotuksen aikainen polaroidi.

Polvi ei sinällään kokenut suurempia kipuja koheltaessa, eikä niinkää muljahduksen aaton iltanakaan, mutta jalka tuntui todella oudolta. Turvotusta ei mahdottomasti ilmennyt, mutta tottakai pieni turpoaminen sai meikämandoliinon nupin sen vertta sekasin, että mielessä synkkeni... Teidän kyllä, että jos joku "ligamentti" menee poikki, niin verta tai muuten vaan nestettä polveen kertyy melkoisesti, mutta tottakai mielessäni järkeilin, ettei meikäläisen jalassa jo pari kertaa korjatut jänteet enää mitään vuoda - paskana ovat, KAIKKI!

Siunattu kuitenkin olen jonkin sortin vakuutuksilla ja voi perk**e, kun etukäteen tiesin ettei oma insurenssi ainakaan korvaa tosta jalasta enää pennin vertaa... Mutta ihana mainitsematon työnantajani, kuinkas ollakkaan omaa sen verran kattavan turvan, että ukkoo lekuriin ja sassiin! Viikko tässä on nyt vedetty nappulaa naamariin ja synkistelty kipeilevän polven kanssa - kunnes tänään pääsin vihdoin ORTOPEEEEDILLE! Pari tiukkaa vääntöä, röntgeni ja kysymys; "ootsä Sapporoon, vai mihinpäin Japania menossa? No aivan sama, reissuun pääset kun tää sun jalkas on ihan ehjä!" Nivel on kyllä kulunut kun piru, mutta ehjä se on...

Feikkinä pauderia Maltsussa - Harri räppäs kuvan.

Eli, nyt loppu synkistely ja alko taas (toivottavasti) normielämä. Sporttia kivun sallimissa rajoissa ja mäkeen jo ehkä tällä viikolla - OLEN ELOSSA! ...mutta otamma rauhallisesti.

Talvi tulee - ota KOPPI!

Nyt ei ole Jesse tulossa, vaan ihka oikea talvi - tai ainakin niin sääsedät väittävät kiven kovaa ja Iltalehtikin uhitteli että "torstaina luvassa on LUMIJUMI!" En tiedä onko kovinkaan fiksua huudella ennen kuin tipahtaa, mutta sen verran vahvasti tuo pitkään vallinnut matalapaine näyttäisi väistyvän etelään, että tulee se lumi taas - jossein muuten niin ainakin vähäksi aikaa!

Päivän kuumin uutiskuva, Keravalla ainakin thumpannee?

Muutoin tässä ei etelän mies olisikaan järjissään tainnut pysyä huikean lämpimän syksyn aikana, kuin hieman taas keskittymällä perinteiseen kuntopuolen kohottamiseen. Painoa on tullut pudotettua kesäisen Ameriikan herkuttelureissun jäljiltä n.6kiloa tähän mennessä (riippuen miten vahvasti mies on vaakapäivänä syönyt) ja samalla viikon reenimäärätavoite on kuudessa erillisessä harjoituskerrassa tällä hetkellä. Ja kyllähän se on melkosen antoisaa ollut alkaa taas hyvin huilatun ja laiskotellun kesän jäljiltä liikuttelemaan läskejänsä, kun ei tota kroppaa nyt aivan täysin lämpimään vuodenaikaan ole onneksi tullut turmeltua pientä vararengasta lukuunottamatta.

"työkaluja PERKELE!"

Ehdottomasti paras motivaatio on kuitenkin aikasempina talvina hikoillut ja puuskutetut suksikeikat skinnaillessa ja pusikoissa rämpiessä, kun köörin kovakuntoisimmat jolkottavat kohti seuraavaa seikkailua tai huurteista afteribisseä. Tulevana talvena MINÄ en sitä viimeistä kebua avaa - ja onhan sille kaljalle kyllä joka talvi aina paremmin sijoittuneena tullut riipastua - varokaa siis reissukaverit, saatan yllättää tänä talvena!
Agendalla on aina hikipisaroita pudetellessa ollut joko, juokseminen, lihaskunto, kahvakuula tai squash.

Vippasimpa tohon kylkeen muuten Movemberin viimeisen viikon kunniaksi pienen kollaashin Marraskuun viikseilyistä - ja voin Mevemberiä kokeilemattomille kertoa, että miehelle ja hänen viiksillensä muotoutuu jo reilussa kolmessa viikossa varsin luja tunneside toisaansa. Matkan varrella on eteen myös sattunut monta kannustavaa selkään taputusta, mutta myös ignorentteja hölmöksi-haukkujia, joiden mielestä viikset eivät sovi tähän maailmaan. Saattaa tulevana lauantaina olla haikeat tunnelmat kun ylähuule räkäjarrut jättävät tämän maailman... yhyyy!

Muuta oli viisket tai ei - uskoisin, että tulevana viikonloppuna jopa eteläsuomessa laitetaan sukset jalkaan, jossei hissillä hiihtäen niin sitten lihasvoimin!

Tekolumimäki #2

Kops! Pakkanen tuli ja pakkanen meni. Sen verran kuitenkin lämpötila kävi miinuksen puolella, että etelä-härmän mäjet saivat lunta tehdyksi lämpimän kelin perään sen verran, että joku mäki saatiin taas auki. Tällä kertaa VihtiSki veti pisimmän korren ja jopa vaivautuivat avaamaan pienen lumetusjakson perään isompaakin rinnettä pelkän kakararinteen ja hiihtoladun lisäksi. Eipä varmaan muutoin itse olisi tullut lähdettyä työstämään tuonne plussakeliin alamäkihiihtoa, mutta kun piti päästä kokeilemaan viimeisintä suksihankintaa.

Kyllä se kieltämättä jonkin sortin paloa laskemista kohtaa vaatii, että tätä lähtee vähän pidemmältä harrastamaan...

sävysävyyn alustan kanssa

Mäki olikin skeptisyydestä huolimatta varsin leikkisässä kunnossa, eli pakkasyönjäljiltä plussa keli oli pehmittäny rinteen kunnon perunapelloksi ja jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kun allekirjoittanut niin mäki oli kuin riksun offarit toukokuussa konsanaan - kevät hiihtoa siis syksyllä?! jep. Ja mieluummin tuota pehmiää röykkyä laskee kuin kivikovaa tykkijäätä.

Yllättävän paljon porukkaa oli mäkeen kuitenkin lähtenyt

Pistin siis jalkaa seinältä DPS:n 105Wailerit, joihin männä viikolla ruuvailin G3:n targat worldcup-jousilla ja ekaa kertaa siis kyseisellä mallilla mäjessä. Suksi ilmeni olevan heti startista lähtien varsin nopea ja ketterä laskea, eikä menoa haitannut laisinkaan jos värkkejä kallistaa kantillensa. Kääntösäde tosiaan noissa 105mm leveissä suksissa on jopa 25metriä, mutta tänään lasketun perusteella todellisuus on huomattavasti lyhyempi. Tiedä sitten, asensin siteet +1-kohtaan, joten saattapi sekin avittaa sivakan kuskaamista - ja ehkäpä melko neutraali jalkavuus auttaa myös osaltaan kurvailun helppoutta.  

Kamas-homos (latinaksi)

BOJOING! nyt taas lähti lapasesta. Skiexpo-vkl tuli ja meni, eikä ollu OIKEESTI mikään tarkoitus hankkia suksia, MUTTA joskus ei asioille vaan voi mitään... Nimittäin antti-pojan lompuukiin tuli 250€ lovi ja nurkkaan ilmestyi kaksi paria suksia (muistakaa nyt toi budjetti). Herra "hyvä-diili" kehitti itselleen vähän rinnevärkkiä; Atomic SL 12 race puikkarit ja (prrrrrr!!!!) DPS Wailer 105 hybridit! kyllä - myös sdp:t! Nyt saattais toivoa, että joku mäki taas avaa hissinsä niin pääsee speksaamaan tosissaan - polvet ympäri puikkareilla ja telekarvailua sdp:llä.

siinä tän talven valikoima, oikeesti saattaa välillä olla vähän vaikeeta valkata millä lähtee mäkeen =)

missä se skene menee?

Tsah. Kaikesta päätellen skene menee perjantai-iltana Wanhalle ylioppilastalolle taivuttelemaan suksia, tsiigailemaan laskupätkiä ja juomaan kaljaa. Muutoin Pyhäinpäiväviikonloppuna immeiset käyskentelevät messukeskuksessa Skiexpoilla - ja näin tein minäkin. Painopiste tosin viikonlopun meiningissä oli meikäläisen kohdalla vapaalaskuiltamat Wanhalla. Sen verran hyvä meininki oli iltamissa, ettei lauantaina vielä tästä afterin viettäjästä ollut messukeskukseen lähtijäksi... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli sunnuntaina sitä itsekin pääsi vääntäytymään expotohinan keskelle.

Vapaalaskuiltamista jäi (tällä kertaa) melkonen dagen-efter jostain kumman syystä, mutta myös väsymyksen lisäksi käteen jäi hyvä fiilis. Hyviä laskupätkiä nähtiin isolta kankaalta (tosin osan joutuu vielä katsomaan uudelleen jostain syystä jälkikäteen), hyviä suksikavereita tuli morjenstettua ja juttu tuntui luistavan mekoisen infernaalisella intensiteetillä ja porukalla oli hyvä fiilis. Suksisalista löytyi mielenkiintoisia sivakoita ja moilanenkin näytti ilmestyvän jostain!

Moilanen tutustuu Black Crowsin sivakoihin - Kuva; Sami Evilä.

Expoilta jäi puolestaan päälimmäisenä mieleen melkoinen markkinahumu. Olihan tänä vuonna kyllä esille saatu vaikka ja kuinka sivakoita, mutta ilmeisesti näin 2010-luvulla Skiexpojen kantava teema taitaa olla ostaminen? Ja tottahan toki, jos jotain ratkaisevan tärkeää olisi tällä hetkellä vielä vaille, kuten nyt vaikka jotain laskuvaatetta, sivakoita tai tulevan talven matka vielä uupuisi, niin kyllähän tuolta saisi hankittua varmasti kilpailukykyiseen hintaan edellämainittuja. Mutta eipä siinä - messuviikonloppu on takana ja normaalisti nyt alkaa armoton kauden avauksen vartoilu. Tänä vuonna kausi on tosin jo onneksi auki, joten odottelun kohteena voisi tällä kertaa olla vaikka SEN oikean talven saapuminen - Talman lähitörmäkin kun laittoi taas lapun luukulle kelien lämmitessä, lokakuussa mäen avaaminen oli kyllä hatunnoston arvoinen efortti Sipoon apleilla! Hiihtämisen sijaan nyt kasvatetaan sitten vaikka viiksiä;

4.11. -tilanne. Movember kehitystä voipi seurata TÄÄLTÄ ja jos miesten terveys ja hyvinvointi on muutenkin lähellä sydäntä niin hyvän asian puolesta voi myös lahjoittaa oikein oikeaa rahaa linkin takaa.

Nippon STOKE!

Jos et jo jostain syystä ole tsiigaillut oheista Salomonin Freeski TV:n uusinta filkkaa niin suosittelen suorittamaan sen vähän niin kuin A.S.A.P. Itse olen tästä filmistä melkoisen innoissani, koska jullit olivat kuvailemassa laskujaan juurikin samaan aikaan kun meikäläinen & co. oltiin Hakubassa töhöttämässä sitä kaikista pyhintä eli pauderia. Ja niinhän sitä lausuttiin morot ite Abman ja Townsendin kanssa kun bussia vartoiltiin Cortinassa takaisin kämpille. Nyt siis suitsait sukkelaan kursori playn päälle ja pauderifiestaa kuvaruudulle - tota on taas luvassa tammkussaa 2013 - se ajatus rauhottaa kummasti... Niin ja Abman sauvat on melko japani-uskottavat.

ISO400

NAPS - ja katse siirtyy kameran okulaarista kameran takalevyyn... FFUUU - ei näy mittään vaan kädessähän on vanha kunnon filmirunko - tulee vähän tyhmä olo. Mutta samalla ei malttaisi millään odotella fimlinkehitystä ja sitä hetkeä kun saa napsitut kuvat kehitettyinä käteen. Nykyään se on niin helppoa kun epäonnistuneen ruudun voi poistaa ja napata kuvan uudelleen. Toista se PERKELE on filmikameralla.
Tosin, nyt kun olen yhden rullan kuvia räpännyt tuolla antiikkisella Konicalla räpsinyt, ei sekaan ole oikein epäonnistuneita kuvia sattunut... Okei, tuo ensimmäinen rullallinen kuvia on räpsitty sieltä sun täältä lähinnä mentaliteetilla "toimiikohan tämä", mutta mm. alla olevat kuvat ovat kyllä tulleet kehityksestä juuri sellaisina kuin oli tarkoituskin.

Kuvat on ammuttu 400:lle filmille (varmaan 10 vuotta vanhaa) ja skannattu kehitetyistä kuvista koneelle. Skannauksessa on näköjään paras terävyys sekä kontrastit jonkin verran kaikonneet, mutta tunnelma on kuitenkin edelleen läsnä. Ja näitä kuvia kun ei ole ajeltu RAWina minkään lightroomin ja photoshopin läpi niin jälki on OOGEETA. Antista tuli juuri filmikameramies pitkän tauon jälkeen. Kaikki kuvat kuvattu 40mm 1.8 Hexanonin lasilla, täyty tuonnempana testailla myös teleconvertterin kanssa samaa lasia sekä pidempää 70-200mm teleä.

"Iiihana tunnelma!"

Mutrupuu Sipoonkorvessa.

Kattokruunu

"vähemmälle käytölle jäävä"- nyt downgreidataan!

og-efektiä saa kun avaa kameran takakannen kesken filmirullan - taidetta tämäkin.

GOT DOWN!

Jiihaa - seon joulu taas! Vaikka onkin toukokuu jo meneillänsä niin siteiden asentaminen on aina yhtä mukavaa laskemattomuuden kompensointia. Varsinkin kun ei ole tuommosia Dukeja tullut aikasemmin viriteltyä suksiin kiinni - olo on siis vähän niinku uudessa mäessä, välttämättä ei tiedä mitä eteen tulee. (melko nuija metafora juu)

Sen verran oli taas malttamattomuutta ilmassa kun sukset postista duunin jälkeen kipasin, että akut kun oli valmiiksi latingissa ja epoksit oli sekoteltu niin porahan rupes jollottamaan hetsilleen ja yks-kaks siteet olivat kiinnittyneet suksiin kuin itestään.... Eikä tässä muuten varmaan olis niin kova kiima noita siteitä asennella mutta kun tietää että näitä tikkuja pääsee vielä reilun viikon päästä ulkoiluttamaan niin johan passaa..

Ja siitä vielä timelapse - siteiden asennus on kattokaas kokonaisvaltaista meininkiä - ja joo, en vetäny vapaalla kädellä reikien paikkoja =) taustalle voi kuvitella ähinäää ja puhinaa.

menen takaisin.

tsirp-tsirp, sano lintu. Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli - baatman! 

Niin on talvi taputeltu, vaikkakin kävin tossa just Rukalla viime viikonloppuna laskemassa(just joo) eli kärsimässä Spring Break 2012 tapahtumasta - kotiin tultua olo oli sen mukainen... Mäjessä varmuus n.60% luokkaa, joten alla olivat vuokraamon suurpuikkarit, OHO.
Mutta ei kaikki toivo ole suinkaan vielä mennyt kankkulan kaivoon! Nimittäin ohjelmassa on kahden viikon päästä neljän herrasmiehen ekskursio turskain maahan, eli Norjaan. Tarkemmat suunnitelmat tässä pikku hiljaa muotoutuvat vasta, joten niistä ei sen enempiä, mutta kinnaamista ja toivottavasti mäen laskuakin nousun ohessa olisi luvassa, menee muuten ihan ho*osteluksi koko homma. Ja suunta ei ole pohjoinen vaan länsi. Ja ruotsin laivalle pääsee, jeee.

Todistetusti Rukalla - muistaakseni =)

Kesälläkin oli Norjassa niin ihanan edullista, että sinne on pakko päästä uudestaan. Lupaan elää pelkällä ravintolamätöllä koko viikon... tai sitten en.

En muistaakseni täällä suksi-jalka-turinatuvassa olekaan tainnut vielä tuuletella, mutta menin perkele ja ostin verivelihintaan Salmisen Masalta itelleni Duket. Juu, eli kiintee on kantapää, eikä tellu niillä suju. Nimittäin ajatuksena oli siitä nykästä ens talveksi itelle edukkaat siteet ensi talven mahdollista Jaapponian matkaa silmällä pitäen alppirensseleihin, kun viimeksi tuntu se syvä hanki olevan melkonen haaste vauhdin ylläpitämiselle ja telemark-käännöksen kombolle. Ukko meni hankeen ja vauhti hiljeni suotta siis.

GET DOWN - GET DOWN!

No joo, sattuipa tässä sitten vielä niin että Japanissa tyypätyt Downin Countdownit 2:t olivat niin kivat sukset että semmoset meinasin kaudelle 12/13 pistää tilaukseen alppihommia silmälläpitäen - ja niitähän sitten olikin halvennuksessa juipeilla myydä - pitihän semmoset pistää sitte tilaukseen hetsilleen ja jos oikein ooon laskenu niin viimeistään ens viikolla kolahtaa suksia postilaatikosta, ehkä jo huomenna?
Kaikenkukkuraksi sukset ovat vielä melkein samoissa mitoissa kuin Banaanit, joten kinit menee yks-yhteen molempiin. Downin ukko pisti vielä ekstra-rabattia blogin yläkuvan vuoksi - HIH! Mutta joo, kohta pääsee taas laskemaan ja seikkailemaan ja sepäs vasta on kliffaa se!

nämä tässä ovat duket.

POV!

Nyt kun urheileva ja hääräävä maailma alkaa olla ähkyssä kaiken maailman POV-materiaalista (eli siis lontoolaisittain point of view) nykyisten "korpojen" ja "contyyrien" myötä niin on aika ottaa härkää sarvista ja koittaa olla hieman erilainen. Tuli vaan mieleen kun eräs kaveri kyseli miten oon goproon virittänny sauvaan kiinni.
Hommaan kun ei mene mitenkään älyttömästi paalua ja oma mielikuvitus on oikeastaan rajana.... Itsehän en ole mikään video-velho, mutta muutamilla kikoilla saa pienellä vaivalla vähän erikoisempia kuvakulmia kuvailuun, eikä mukana tarvitse kantaa mitään mikä ei taskuun mahtuisi!!!

Tässäpä tämä kaiken pahan alku ja juuri - Korpo pään päälle, rekki tulille ja huudellaan kokoajan että "onko se päällä". Sitten kotona editoimattomana nettiin ja 15minuuttia leikkaamatonta päänheiluttelua kaiken kansa nähtäville. Hyvä puoli tässä perinteisimmässä moodissa on, että syvässäkin pauderissa näkyvyys säilyy!

_____________________

Meikäläisen kiinnityksistä kallein - nimittäin rinta"harnessi" - tuli massipäissään osetuttua tommonen sikahintanen remeli, mutta GoPron myyntipakkauksen muovilevystä on nähty tehtävän aivan samanmoinen viritelmä ehkäpä n.2€:n panostuksella. Kuvakulmana hauska käsien heiluessa kuvan sivuilla ja meno näyttää monasti hurjemmalta mitä se oikeasti on... 

_____________________

Viri-viritööt-tööt. pikkasen kaks-puolista teippiä, nippusiteitä ja korpon kypäräkiinnike pikkasen purettuna. Ja avot! sauvakiinnitys, jossa ei kamera heilu ja kiinnitys kulkee kokoajan mukana. Japanissa tosin hajotin ekan editionin kun siirtymällä hakkasin sauvoja yhteen äänimerkkinä. Kuten yllä näkyy, niin kameraa voi pyöritellä ympäri-ämpäri ja tulee vakaata folllowcamia eikä kuvaajan tarvihe ajella kuvattavan takapuskurissa.

____________________

Viimeisin viris (en oo vieläkaytännössä testannu), elikkä tuommosella kääntyvällä varrella ja kypäräkiinnikkeella kamera sivulle. Vähän tuommonen Contour-tyyppinen ratkasu, mutta linssi on loitommalla päästä joten erilaisuuttakin löytyy siis. Idea tarttu Julien Regnierin pätkistä, jossa hää käyttää moista (ks. alla)

________________________

Ja sauvakiinnityksen toinen suunta, eli "narsistin unelma" - siinä voi sitten koneelta ihastella omaa toilailua ja uskomattoman komeaa ulkomuotoa...

_____________________

Viimeisenä ja kaiketi myös vähäisimpänä gorillapodilla suksen kärkeen!!!! Ei vainee - tämän on tässä sen takia, että kameran saa melkeinpä mihin vaan kiinni kun pikkasen käyttää mielikuvitusta. Äläpälä siis kuvaa pelkästään sieltä kuupan laelta touhuja vaan keksi jotain muutakii!