hanki tuli - hanki meni

Juu. Joulun jälkeen ei ollakkaan juteltu. Ja joulun timangikelien jälkeen ovat pihameiningit hieman heitelleet ainakin eteläisellä Suomen puoliskolla laidasta toiseen - lunta tuli niin pirusti (Helsinki-Vantaan lentökenttä oli suomen lumisin paikka) ja pakkastakin oli tarpeeksi, sen jälkeen iski plussakeliä ja vettä tuli taivaalta kuin esterin perästä, etelässä taisi hankeakin hävitä kerralla 35cm. Jäipä siinä sitten suojakelien saatossa Keravan Keinukallionkin pauderitarjonta tarkastamatta - eikä näistä lumista nyt enää taida edes pohjiksi olla...

Mitää, Sappeessa paistaa aurinkoo?!

Enivei, jossei lähimettien puuterikentät ole olleet se paras paikka suihkia menemään niin onhan suksia pitänyt tottakai käydä ulkoiluttelemassa muualla. Eteläiset hiihtokeskukset kun tarjoilevat hyväkuntoisia mäkiä täysimääräisenä lähes joka keskuksessa, mikä sinällään on tähän vuoden aikaan melko hienoa. Viime talvena ensimmäiset kurvit vedettiin Hakuban Happo-ykkösessä tammikuun 2.pv. eli tänä talvena tulee ensimmäistä alamäki reissua ennen kasaan jo ainakin 11päivää suksilla, eipähän voi ainakaan jalkojen piikkiin laittaa jollei suksi kulje.

Yllä Messilässä varsinainen SDP:n puoluekokous

Jouluisen Himoksen lisäksi karavaani on suhaillut muutamaan otteeseen Messilässä ja nyt kuluneena viikonloppuna käytiin katsastamassa Sappeen meiningit. Sappee tuntuu noin niinkuin nopealla silmäyksellä olevan kyllä ehdottomasti etelä-suomen tellurikkain mäki, nimittäin lauantaina rinteissä suihki menemään vaikka kuinka monta kyykkääjää ja näiden suihkijoiden laskutaito ja vauhti olivat mielestä melkosen kovaa luokkaa. Itse suihkin menemään päättäväisesti pelkillä kiinteillä kantapäillä, notta polvi saa mahdollisimman paljon sitä meininkiä, mutta kyllä välillä olisi tehnyt mieli tuikata telespedet jalkaan liekittää reisiä taas vaihteeksi. Huomion arvoista oli myös, että Annin lisäksi en mäessä muita 75mm vermeillä laskeneita nähnyt kuin yhden tai kaksi, eli ainakin Pirkanmaalla NTN alkaa olemaan SE juttu - pitäisi itse ensimmäisen kerran päästä moisilla laskemaan, niin voisi myös oman mielipiteen muodostaa värkeistä...

Lumisateinen kuva työhuoneesta muutaman viikon takaa - tällaista ei ihan viime päivinä ole ihasteltu.

Mutta reissukuume alkaa joka tapauksessa jo polttelemaan, kun startti Japaniin on enään 9päivän päässä. Täytyypi vaihtaa valuutat kuntoon (Eur-Jpy kurssi onkin hieman ystävällisempi kuin vuosi sitten), käydä kaikki rensselit läpi ja mallailla pakkaaminen sekä samalla päättää että mitä kaikkea ylimääräistä reissussa tarvitsee - vai jätetäänko tilaa reiluille tuliaisille kun viime vuonna ei mukaan tarttunut oikein mitään ihmeellistä. Eli siis kamaa kassiin ja Japaniin - palaamme viimeistään sieltä jutuille.

1-2-3...

...Action! Noni, tossa olis ny alla Skridulaupenin keikasta pikku filkka. Ei mahottomia säväreitä laskun suhteen, mutta kuitenkin kiva keikka - pätkäkin enempi fiilismeininkiä - ja musiikista sen verran, että "haters gonna hate!"

Skridulaupen from antti ruohonen on Vimeo.

Skridulaupen

Tättärää. Gepardi on kotona ja Norja takana. Homman nimi on sellanen, että tulipa hiihdeltyä ja ihmetelty hommeleita jääkiekon lomassa siihen malliin loppureissusta, ettei blogikansalle saatu/ehditty vimosimpia päivityksiä pamauttelemaan - korjaamma sitä epäkohtaa hetsilleen NY!

Elikkästen Nukenin könytyksen jälkeen juipit päättivät lähteä sohottamaan taas melkoisen heikolla näkyvyydellä kohti Saetreskarsfjellettiä, kun mäkeä oli jo kertaalleen koluttu. Ensimmäisen parin sadan metrin vertin jälkeen meikäläinen päätti flättivalossa ja reisihapoissa perustaa leirin suojaiseen paikkaan ja imeskellä pähkinöitä sillä välin kun muu kööri nitkuttelee ylöspäin. Totesin samalla, että Downit+alppimonot eivät ole ne kevyimmät randokeihäät väsyneille jaloille... Eipä siinä, Valtteri päätti jatkaa Downeilla meikäläisen leiriydyttyä.
Meikäläinen kun tutkaili ympäröiviä vuoria ja vallitsevaa sinkkiä, ukot kipasivat melko ylös ja anna ollakkaan kun laskivat jo alas. Kuulemma jossain vaiheessa mäkeä oli vähän kontrastiakin?! Kyseisen ulkoilukeikan jälkeen ajettiin viivana kämpille ja vedettiin korkit auki seuraavan päivän 100% pilvisyyden ja sateen kunniaksi...

Arska trimmaa.

Takana mäki - ei näy mittää!

SKOOL!

Melko vaitonaisen ja väsyneen(rapulaisen) sadepäivän perään meinattiin lähteä vallottamaan maanmainion näkööinen Skridulaupen Strynin yliksen tunneleiden takaa. Pientä ylimääräistä vaivaa ja kuntoilua aiheutti se, että edelleenkin Strynin kesätie on toisestakin suunntasta lähes auraamati, joten lähestymistä ennen ylämäkeen kinnaamista kertyikin ekstrat 2-3km - tulipahan kanuunan rippeet hikoiltu poies.

Arska - vimonen - taas. Ja kenkäät pitää ripustaa puuhun.

Taas oli BOM edessä, vaan eipä haittaa.

Melko kuumottavan nitkuva viritys

Kesälomalla untsikka päällä.

Joen ylityksen jälkeen ylämäkeen tuohuaminen alkoi taas pikkuhiljaa sujumaan vaikkakin meikäläiseltä levisi AXLeista toisen heel-lifterin pulikka, eikä yläasento enään toiminut. Mentiin siis ilman korotuksia, mutta loivaa tonttiahan siellä piisaa. Eikä aikaakaan (eli n.6h jälkeen) kun vartoiltiin topin alla leipiä mutustellen ylimmän osan aukeamista pilviverhosta, kun yr.no oli niin kovasti parin tunnin selkeyttä lupaillut... Vaan eipä jostain kumman syystä norski-föhrien arvailut osuneet nappiin, vaan toppi pysyi paria minuuttia lukuunottamatta pilvessä ja nosto jäikin sitä myöten vajaaksi kaikkien osalta, vaikka pitkä matka tieltä olikin nähty vaivaa Skridulaupenin syleilyyn.

Hetken se ylis antoi näkyä.

Siellä se perkele on - ihan helvetin kaukana.

Lasku itessään ei ollut mitään epikkiä-shittiä, mutta kuitenkin palkitsevaa lojottelua ja kyllä omien jälkien kurvailu vaan aina tuntuu loistavalta. Hyvää luntakin saatiin pari sataa verttimetriä laskun puolessa välissä  isolla kentällä. Ja törmättiin alasmenomatkalla myös iäkkääseen norjalaisherrasmieheen joka oli ittekseen päättänyt lähteä kinireissulle iltapäivän ratoksi - saatiin hyvät pohjat ympärillä olevista nyppylöistä ja Stryniin pudonneiden lentokoneiden historiakin tuli tutuksi.

Kyllä tällä kelillä kelpaa ulkoilla, vaikkei määränpäätä saavutettukkaan.

kurveja.

Keikan aikana oli koukkuumma ilmestyny jonkun randohanska - tai sitte ei morjenstella tarpeeksi? Anyway, SEOMMORO!

Eikä muuten jutu loppuneet vielä tähänkään. Vähän tuli vielä valokuviakin napsittua ja jos sitä Skridulaupenista videonpätkääkin virittelis? Ja tottakai pitää vielä reissusta säädellä kokonaisempikin liikkuva pätkä - eiks JE?

Nuken

Kyllä sitä vimosinta Duken Nukemiakin saatiin odottaan jokunen vuosi... kuten myös sitä kunnon kinittelykeikkaa tällä "kesälomareissulla" norjaan. Sääennuste lupaili lopulta aika epäilyttävää keliä, mutta päätettiin silti ajella Videseterille pirssillä ja jatkaa siitä jalan tien ollessa vielä suljettuna. Bouttiarallaa 700-800 metriä tietä pitkin tallustelua kohti Nukenin seinää ja skinit jalkaan - siinä tiistain projekti siis.

 Tonnin verran könyttiin ylös ja n.900 metriä nerokasta laskua alas. Ja PYYDÄÄ! Tuupattiin siis Arskaa lukuunottamatta Nukenin jäätikkökentän yläosiin Arskan painaessa aina huipun lumilipan alapuolelle ottamaan vauhtia isolle kentälle, hänelle se suokooon. Tosin, eipä siinä turhia vauhdinottoja tarvittu, kun ensimmäisestä käännöksestä lähtien banaanit sivalsivat pehmiää ja pölisevää toukopyydaa. Pakkaslunta riitti siis varmaankin puoleen väliin laskua, jonka jälkeen tunnusteltiin kaikennäköistä lunta koperosta liimaan?. Sanotaan siis kuitenkin, että melkolailla täydellinen laskupäivä... Kuvia kaikille:

Linkomiäs ei oo vielä saanut urakkaansa valmiiksi, varmaan 3km oli vielä umpihangessa.

Kinit pitää.

JEAH!

Ylöpäin käymmä näin.

HOO-MOILANE.com

TÄH?

mitä se o? no pauderia!

räminäryhmä.

Videseterin hotelli.

Kesälomaviikko meneillään, Nygård Camping toimii.

Korpo-matskua.

Ja avot - illalla viritetty pikavideo reissun päältä ja äitienpäivän pikarandosta. Jätte kliffa!

GOT DOWN!

Jiihaa - seon joulu taas! Vaikka onkin toukokuu jo meneillänsä niin siteiden asentaminen on aina yhtä mukavaa laskemattomuuden kompensointia. Varsinkin kun ei ole tuommosia Dukeja tullut aikasemmin viriteltyä suksiin kiinni - olo on siis vähän niinku uudessa mäessä, välttämättä ei tiedä mitä eteen tulee. (melko nuija metafora juu)

Sen verran oli taas malttamattomuutta ilmassa kun sukset postista duunin jälkeen kipasin, että akut kun oli valmiiksi latingissa ja epoksit oli sekoteltu niin porahan rupes jollottamaan hetsilleen ja yks-kaks siteet olivat kiinnittyneet suksiin kuin itestään.... Eikä tässä muuten varmaan olis niin kova kiima noita siteitä asennella mutta kun tietää että näitä tikkuja pääsee vielä reilun viikon päästä ulkoiluttamaan niin johan passaa..

Ja siitä vielä timelapse - siteiden asennus on kattokaas kokonaisvaltaista meininkiä - ja joo, en vetäny vapaalla kädellä reikien paikkoja =) taustalle voi kuvitella ähinäää ja puhinaa.

Firni á la Kerava!

BOOJAH! vittu kevät tulee ja lumet lähtee. Eipä silti, nyt kun sain vielä kaverin völjyyn niin pitihän sitä maanantain mainingiksi lähteä TAAS Keinukalliolle tarkastamaan keväisen lumen kunto. Ja olihan se kva (eli siis trendikkäästi kiva). Ei liian märkää eikä kovaa, vaan just hyvää, se lumi siis. Oli oikeen kinit mukana. Kyllä toi 1,5h könyäminen voittaa talman takarinteen arki-iltana eikä maksa mitään. Taas tuli video - "The Art Of Skinning Your Local Hill" - moinen nimi musiikista...

Sami ja sukset nousukuntoon.

Sami ja sukset laskukuntoon.

Aina sitä joutuu odottamaan.

Meer schnee!

jawohl. Aikanen duuni ja sieltä sitä mukaan pois, notta kerkiää lumiapajille hetsilleen lumimyräkän aattona, eikä huomenna sitte harmita kun onkin FUUU plussaa. Elikkä suomeksi siis tiistai-iltapäivän urheilut tapahtuivat Keravan sydänmailla jälleen Keinukallio "hiihtokeskuksessa" - joka on siis HIIHTOkeskus, eli siellä hiiiihdetään tasamaata - noin niinku virallisesti. Minä siis olen epävirallinen ja kävin hiihtämässä alamäkeen.

Kaikki on nyt kartalla joten kerrataan mitä oli tarjollla... Juuri kun viimeksi avauduin heikoista vauhdeista, niin mother-nature a.k.a. luonto-äiti oli hoitanut homman kuntoon ja lumihanki mennynnä muotoutumaan siis sillä tavoin, että uuden pehmiän alla on melko kantava pohja. Meinaan siis sitä että johan kulkee suksi hienosti, eikä pelkästään takerru aluskasvillisuuteen siis. Hyvä pohja myös rohkaisee banaanimaisteria raapimaan kaikenmaailman kivikoiden ylitte kun ei enää raavi. Vedin siinä hiihtokiimoissani joku viisi kierrosta yläs ja alas eli tuli kuntoiltuakin. Samalla vielä johdin kahden kameran kuvausorkesteria ittekseni jotta kansalaisille olisi hienoo videoo ja sitä rataa. Eli siis "KYLLÄ", ihan ite oon itteeni kuvannu - katsokaas:

Malminkartanon laskiaissunnuntai.

Tarjolla oli makkaraa, kahvia, pulkkailua ja tottakai sitä eteläsuomen kultaa eli puuterilunta. Tuota lumen paskaa kun on taviaalta putoillut viime aikoina melko kivasti ja nyt suununtain suosioksi sitä tuntuu tulevan taivaalta ennätystahtiin. Jopa ajetuissa rinteissä on saattanut tänään olla ihan mukavaa lohotella isommillakin suksilla, mutta meikäläinen suuntasi Maltsuun - freerideahan sen olla pitää, SANO! Ukko oli hieman vajaakuntoinen ja sitä myöten kierokset maltsulla jäivät ainoastaan kolmeen, mutta hyvää meininkiä oli. Tuolla mäjellä olis kyllä heilahtanut komeesti koko päivä, laskematonta kun suurin osa linjoista oli ja on varmasti edelleen. Korpo kuvas taas:

Olin välillä alppituulella.

Pauder Swingrock!

Juupatijuu. Lumijumala seuraa edelleen ja nyt tuli hyvästi lunta eteläsuomeen (tai ilmeisesti koko suomeen). Joten aamuvirkku/iltatorkku paino ennen työpäivää 07:30-startilla kotoota Keinarille ja viritti kinit pohjaan ja ylämäkeen. Lunta oli tullunna paikoittain iha kivasti, mutta tuuli ja melko lähellä nollaa oleva ilmanala, olivat yhteistuumin vieneet lumesta parhaan "paudernessin". Topissa kuitenkin snögöttiä oli melkein polveen saakka  (TÄ?) joo. Laskeminen oli melko vähä-vauhtista, mutta kannatti silti mennä - nyt pitäisi tästä hoodeilta kehittää joku jyrkkä paikka samalla vertillä niin hyvä olis. Soramonttulaskut on niin tynkiä "että"... Vinkatkaa jos on knoppia  (paloheinää ja maltsua ei tarvihe mainostaa). Tein TAAS kapinapäissäni video, tällä kertaa pituutta sai hidastuksilla - KAH!

"meikä hukkuu tänne"

kulku(s)pelit.

puuterikrapula

No joo. innostuin tossa vielä kotosalla istuskelemaan premierin edessä pari tuntia ja virittelin vielä Japanin reissulta putikka editin. Saattaapa siinä olla jo nähtyäkin matskua, mutta on se umpihankihomostelu vaan hauskaa puuhaa!

POV!

Nyt kun urheileva ja hääräävä maailma alkaa olla ähkyssä kaiken maailman POV-materiaalista (eli siis lontoolaisittain point of view) nykyisten "korpojen" ja "contyyrien" myötä niin on aika ottaa härkää sarvista ja koittaa olla hieman erilainen. Tuli vaan mieleen kun eräs kaveri kyseli miten oon goproon virittänny sauvaan kiinni.
Hommaan kun ei mene mitenkään älyttömästi paalua ja oma mielikuvitus on oikeastaan rajana.... Itsehän en ole mikään video-velho, mutta muutamilla kikoilla saa pienellä vaivalla vähän erikoisempia kuvakulmia kuvailuun, eikä mukana tarvitse kantaa mitään mikä ei taskuun mahtuisi!!!

Tässäpä tämä kaiken pahan alku ja juuri - Korpo pään päälle, rekki tulille ja huudellaan kokoajan että "onko se päällä". Sitten kotona editoimattomana nettiin ja 15minuuttia leikkaamatonta päänheiluttelua kaiken kansa nähtäville. Hyvä puoli tässä perinteisimmässä moodissa on, että syvässäkin pauderissa näkyvyys säilyy!

_____________________

Meikäläisen kiinnityksistä kallein - nimittäin rinta"harnessi" - tuli massipäissään osetuttua tommonen sikahintanen remeli, mutta GoPron myyntipakkauksen muovilevystä on nähty tehtävän aivan samanmoinen viritelmä ehkäpä n.2€:n panostuksella. Kuvakulmana hauska käsien heiluessa kuvan sivuilla ja meno näyttää monasti hurjemmalta mitä se oikeasti on... 

_____________________

Viri-viritööt-tööt. pikkasen kaks-puolista teippiä, nippusiteitä ja korpon kypäräkiinnike pikkasen purettuna. Ja avot! sauvakiinnitys, jossa ei kamera heilu ja kiinnitys kulkee kokoajan mukana. Japanissa tosin hajotin ekan editionin kun siirtymällä hakkasin sauvoja yhteen äänimerkkinä. Kuten yllä näkyy, niin kameraa voi pyöritellä ympäri-ämpäri ja tulee vakaata folllowcamia eikä kuvaajan tarvihe ajella kuvattavan takapuskurissa.

____________________

Viimeisin viris (en oo vieläkaytännössä testannu), elikkä tuommosella kääntyvällä varrella ja kypäräkiinnikkeella kamera sivulle. Vähän tuommonen Contour-tyyppinen ratkasu, mutta linssi on loitommalla päästä joten erilaisuuttakin löytyy siis. Idea tarttu Julien Regnierin pätkistä, jossa hää käyttää moista (ks. alla)

________________________

Ja sauvakiinnityksen toinen suunta, eli "narsistin unelma" - siinä voi sitten koneelta ihastella omaa toilailua ja uskomattoman komeaa ulkomuotoa...

_____________________

Viimeisenä ja kaiketi myös vähäisimpänä gorillapodilla suksen kärkeen!!!! Ei vainee - tämän on tässä sen takia, että kameran saa melkeinpä mihin vaan kiinni kun pikkasen käyttää mielikuvitusta. Äläpälä siis kuvaa pelkästään sieltä kuupan laelta touhuja vaan keksi jotain muutakii!