Oma(t) kamerat tyhjätty.

JaHs. Eipä tässä ihmeempiä - eteläsuomessa alkaa pikku hiljaa kausi vetelemään viimesiään ja huomenna Tahkolle suuntaava reissu on nyt tällä erää viimeinen suunniteltu edesottamus toistaiseksi tänä talvena suksien päällä. Tyhjentelin tuossa Engelin touhuista kamerat, eli pokkarin (jota tosin tuli ulkoilutettua enemmän kun järkkäriä...) ja järkkärin muistikortit ja sujeutettua kuvat lightroomin kautta. Ajattelin noista fotoista tänne muutamat vielä mennä viikonlopun Engelin reissusta laittaa.

Menomatkalla, tästä lähtee sellanen ylämäki junalla, ettei mitään rajaa ja matka taittuu taustalla näkyvänmoista hammasratasta hyväksikäyttäen^

Parvekenäkymä kämpiltä - tosta on kohtuu näppärä tutkailla keliä yläällä Laubin ja Standin tuolihissin näkyessä kirkaalla kelillä

bout 20 minuuttia kamojen vastaanottamisesta ja ekan päivän laskut vielä edessä... Huomaa hellä syleily sivakoille vielä tässäkin vaiheessa - ikävä oli!

Hessullakin intoa piukassa ennen ekaa mäkipäivää - vaikkakin ukolla on jo alppipäiviä kertynyt tänä talvena pitkälle kolmattakymmenettä?

Heikki ja sivallus Jochstockin oikealla lauantailta - olihan siellä mukavaa. 

Kimmo samoilla apajilla

Jokaisen Titliksen kävijän pakollinen potretti, viereisen pahvipään laudassa on muuten melko mielenkiintoiset stänssit...

Sinkinhävityskahvia Jochpassin rinnekuppilassa - sumppi toimi paitsi mahassa, myös pilvien karkottajana.

Valkoisen ristin pelastuskoneet jonossa? Viiden tunnin lentokenttävartoilun aikana oli hyvä aikaa bongailla puikkoja.

Ei sitten muuta kun munaa suuhun ja mämmiä mahaan - hyvää pääsiäistä ja toivottavasti ei niin vetisiä laskukelejä viikonlopulle!

Hiihtokuvia pari kipaletta

Noni, saatiinpa hieman upattua ja fiksattua fotoloita Räisäsen Heikin kamerasta, joten alla muutama miekäläisen mielestä hienoa napsua meikäläisestä posottelemassa Jochstockin tuolilta oikealle lähtevältä seinältä. Olkaatten hyvä!

Mukavuus jatkuu!

Olipahan taas mukava laskupäivä! Yön yli vippas uutta lunta ylös ja vaikkakin aamu aukeni kovin sinkkisenä, niin keli aukesi hienosti muutamaksi tunniksi ja päästiin liirailemaan taas omia jälkiä pitkin poikin uuteen lumeen. Tänään tosin tuntui, ettei ihan joka paikkaan viittiny lähteä korkkaamaan herkullisen näköisiä hankia, koska tuuli oli myös lumisateen aikaan kuskannut aika suuria settejä lunta paikasta toiseen ja lumi tuntui olevan aikamoisina laattoina siellä sun täällä.

Aamulla nykästiin siis Jochpassin rineravinteliin imailemaan kaffetta odotellessamme kelin aukeamista - näkyvyys nimittäin oli paikoin täysin flätti. Puolisen tuntia ryystettyämme sumppia ja jauhettuamme puujalka-materiaalia leipälävestä keli aukesikin ja aurinko näytti parhaita puoliaan sen ajan että ei tarvinnut laskea jo muiden rikkomaa hankea hirveesti!

Iltapäivästä jalat vetivätkin (tiedä sitten vaikuttiko eilinen täyspitkä laskusetti hapotuksen) kuin nurkan takaa ja nyrkillä silmään kunnon maailmanluokan maitohappohyökkäyksen ja taas kerran jäi loskaränni/kyläänlasku rippaamatta. Enää ei pahemmin mieltä paina stressailu hävinneiden kamojen suhteen ja/tai perjantai päivä jolloin hissit eivät auenneet ollenkaan, vaan päälimmäisenä mielessä pyörii kokoajan tänään ja eilen lauotut naama- ja muut laukaukset. Tosin kyllä kotona täytyy kehitellä kaikki mahdolliset korvaukset Finnairin kusisesta toiminnasta ja alkaa käyttämään jotain muuta lentoyhtiötä.

Huomenna saa nukkua pitkään ja puolen päivän tietämissä taas junalla kohti Zürichiä - en olis ikinä uskonu näin hyviä laskuja näin lyhyelle reissulle, vaikkakin tässä jos jonkinmoista vastoinkäyntiä on tullut vastaan. Perjantaina nähdää taas Tahkolla, jos vaan saan laskukamat siihen mennessä kotimatkalta!?

Alla vähän fotoja tältä päivältä, kuvat on napsinu Räisäsen Heikki ja laskukuvia pistä tänne sitten kun päästään kunnon nettien ja koneiden äären...

Standin suunnalta hiihdellään taas vaihteeksi kohti Trübseetä

Taustalla siivua kohti alla näkyvän järven rantaa, hyvin tulee verttiä! Kuva Jochstockin ylähaikin jälkeen, kehvana siis puuskuttaa.

Pitää juoda hyvin jotta jaksaa. Colloo ja kaljaa. Kuvassa Laskuseurana toimineet Jukka ja Kimmo ja mandoliino.

Afterilla sen sijaan pitää ja saa juoda pari bishee, tässä muutaman tunnin takainen tyylinäyte Titliksen ala-asemalta, eikä edes haittaa vaikka taivaalta vihmoo vettä!

Asiaan!!!! SANO!

OHO! kirjoittelin jo eilen jutut ja muut valmiiks, mutta näköjään julkaisu päivä heilahti vahingossa ylihuomiselle, joten alla jauhantaa eiliseltä... sorry!

ESH! puolentoista vuorokauden synkistely loppu tänään tai siis eilen aamusella, kun kämppämme ovikello pirahti ja lierihattunen postipate kiikutti autuaan tietämättään kohtalaisen täpinöissä härväävälle alamäkiapinalle pitkään kaivatut vermeet. Kyllä siinä jantteri oli ihmeissään kun meikäläinen hyökkää ulko-ovelle kalsarit väärinpäin ja housut paitana avaamaan ovea notta allekirjottanu pääsee hypistelemään vermeitä ja samaan syssyyn vetämään niitä niskaan...

...Lauantainaamuna kun meikäläisillä oli aikalailla syytä laittaa aamusella töppöstä toisen eteen, koska alppien säämajesteettijumala oli suonut koko edellisen päivän ja yön vettä kylään ja siis pakkaslunta ylös vuorelle ja aamusta keli aukesi vielä täydellisen bluebirdinä. Hisseille ja hissilipun ostoksille päästyämme suunnattiin siis oikopäätä kohti JOschpassia, jossa oli melko pakko käydä rinteen vierustassa vähän ottamassa jalkoja alle (koskemattomassa hangessa siis) jottei homma lähde heti lapasesta isommalla seinällä. Alku tunnustelujen jälkeen "jouduttiin" piirtelemään JOschstockin hissille katsottuna oikealla kolmen laskun verran omia jälkiä tuoreeseen 20-30 senttiseen putikkaan auringon värjätessä lumipöllyjä mukavan siniseksi. Tulipa siinä muutamat kivet haisteltua ja mankelitkin pyöriteltyä, mutta mukavaa oli!

Käytiin myös kiskomassa jokunen varvi Jochstockin ja standin välimaastossa, mutta paikat rupesivat olemaan jo melkolailla koluttuja puolen päivän jälkeen kaiken maailman svenssoneidenjäljiltä ja mitään spektaakkelimaisia siivuja ei sieltä löytynyt. Koko päivä vedettiin aamusta hissien sulkeutumiseen ja tällä hetkellä tätä pashaa kirjoitellessa pihalla pauhaa vettä taivaan täydeltä kylään, joten eiköhän huomenissakin päästä kivasti uusille lumille laskemaan.... Ja taisipa foracasti veikata jonnii verran aurinkoakin ylämäkeen. Elämä siis voittaa pikku hiljaa tälläkin reissulla - FINNAIR on silti rektaalista! Alla fotoja tältä päivältä, ja jotain edellisiltä stressin täyteisemmiltäkin päiviltä. Heikin kamerasta saadaan tänne vielä lisää laskufotoja jossain vaiheessa.

Heikki kurvaa ekoja laskuja.

Relaasta bongattua laskuseuraa - Kimmo lätkyttää Praxiksia.

Kuvaa tulomatkalta - Sveitsissä kevät on jo pitkällä alavillamailla.

Tosrtai-illan tuskan torjuminen tapahtui auringosta nautiskellen ja hefe-hiivaa imeskellen.

HAHA! lasku päivä numero 1. aika tasasta.

Kiikariapina ja Kimmo aamun ekassa pöntössä.

Heikki virittää valotusta.

Kaaduin ja tupakoin - kenenkään ei tavrvitse kommentoida että tupakointi on tyhmää, tiedän sen.

Kauriit

kumpi on kampi?

Pari pientä ajatusta perus Talma-lanailijan fiiliksistä, minkälaiset lärpyttimet "sinne" reissuun nyt ottais mukaan -ongelmasta. Tällainen perus eteläsuomen kasvatti ja suurimman osan talvesta hoidettuja mäkiä lanaileva jantteri kun laskee pääosin hieman kaposemilla suksilla (alle 100mm) rinteitä, kohtaa helposti SEN laskukauden kohokohdan ja esim. alpeille lähdön kynnyksellä kysymyksen "notta tohtiiko noilla jokapaikan suksilla putikalle lähteä?" Lentoyhtiöt monasti laittavat vielä oman kapulansa ajatusmyllyyn, koska harvemmin "puikkoon" pystyy / saa ottaa kaksia suksia, tai ainakaan se ei onnistu kohtuu hintaisesti. Niinpä kävi nyt myös meikäläisen kohdalla kun toissaviikkoiselle Engelin reissulle lähtöä suunniteltiin. Finskillä bägiin saa ottaa 20kg tavaraa ja vain yhdet sivakat.

Kuvat on napannu Räisäsen Heikki

Niinpä onnistuin pikaisella operaatiolla ostamaan "käytettynä" kerran lasketut läskit itselleni juuri reissun kynnyksellä (strategisilla mitoilla 161-121-141mm). Ainoan kerran ehdin näitä pulskia suksia kokeilemaan Talmassa muutamaa päivää ennen reissuun lähtöä ja toteamaan, että 200metriä pitkässä lanatussa mäjessä niillä kyllä pärjäilee ihan mukavasti. Mutta faktahan on se, varsinkin telluttajille, että aina kyykätessä energiaa palaa roimasti enemmän kuin alppina vedettäessä ja omat arvioni alppien rinnelaskusta tuollaisilla 121mm vyötäröltään leveillä suksilla tulee olemaan kaikkea muuta kuin kivaa. Ja niinhän se menikin...

Meillä reissussa tosin kävi hieno tuuri kelien suhteen ja lunta piisasi melkeinpä joka päivälle sen verran, ettei rinteitä tarvinut laskea muuta kuin siirtyminä. Mitä nyt viimeisenä laskupäivänä ei enää energia riittänyt lähteä metsästämään pehmeää merta tuonnemmas ja laskimme sen mitä "laskimme" lanattuja mäkiä... Mielessä kävikin, että olisin vuokrannut viimeisen päivän ratoksi hieman kapeammat menopelit alle. Toisenlaisissa lumiolosuhteissa olisin kyllä aikalailla katunut päätöstä ottaa "superläskit" völjyyn, koska jäisellä ja kumpareisella offarillakaan ei tuollaisilla päänlevyisillä swallow-taileilla laskeminen ole kyllä mitään herkkua pitkän ja leveän nokan vaatiessa älyttömästi voimaa kääntyäkseen laskijan haluamaan suuntaan.

Puuterilla ilo puolestaan nouseekin täysin eri sfääreihin, mitä aikaisemmin olen kaposemmilla suksilla laskenut. Mukanani olleet Elanin 1111 Quadithan ovat ns. "old-skool" putikkasukset (vaikka ovatkin 08/09 mallistoa), joista ei löydy nykyhienouksia kuten rokkeria tai käänteistä leikkausta - vaan hervottomasti leveyttä, kohtuu tiukka kääntösäde ja se makia swallowtail... Rokkereita en juurikaan ole päässyt kokeilemaan, joten niihin en osaa kokemuksiani rinnastaa, mutta kyllä Elaneillakin vauhtia uskalsi ottaa (kuten kuulemma rokkereilla). Suhteellisen kovaa laskettaessa massa puhuu ja leveä kärki vie suksea ajatuksen voimalla, eivätkä pienet tai suuremmatkaan epätasaisuudet pahemmin hetkeuta ison suksen etenemistä. Kapoisemmilla suksilla omien kokemusten perusteella on joutunut jokseenkin varomaan vauhdikkaasti pöllyteltäessä suksien pakenemista lumen uumeniin ja ns. vikurointia. Jos siis sääherra lupailee matkan määränpäähän kovasti lunta ja putikkaa, niin ei tällöin pahemmin tarvii arpoa mitä sinne suksipussiin pakkaa... toisaalta, taas reilusti kelluttavilla läskilöillä "face-shotit" vähenevät jonkin verran, kun laskija völjyy näppärästi hangen pinnalla - tosin telluttamalla saa käännöksissä itsensä painumaan kivasti hötön syleilyyn silloin tällöin.

Mitähän hyötyä tästäkin "aivopierusta" on - ei varmaan mitään, mutta tulipahan kirjotettua.... Tai summa-summarum, olis kiva jos kaksin suksin pääsis aina reissuun.

Vikat.

Laskut on pulkassa ja viimesen päivän laskut olis kyllä voinu melkein jättää tekemättä. Eilisen auringon paiste ja kova tuuli oli kovettanut kaikki paikat eikä uutta lunta tullu tänään vaikka sääennuste sitä lupaili. Joten nykästiin aamulla kylästä Titlikselle tutkailemaan jäätikköluolaa ja laskettiin samalla Rotairilla takaisin Standille, kun ei pahemmin kiinnostunaut lähteä laskemaan jyrkähköä ja jäisellä kupareikolla olevaa "rinneoffia"... Muutenkin laskut mahtuvat yhden käden sormiin, eli rinteitä pitkin reidet hapoilla rätkyttelyä ja hyvissä ajoin takaisin kämpille.

Pikku hiljaa vois ruveta jo pakkailemaan kamoja ja iskeä kylille hamstraamaan tulkkuja ja muuta tilpehöörää - siivotakin pitäis... Ja jääkaapissa lymyilevät bisset imuroida napaan... Käytiin eilen tsiigaamassa muuten illan ratoksi paikallisten curling pelejä ja mäkihyppymäkeä - turistit seikkailee...

HAHA, bodisami on toosi innoissaan paluumatkalla Titilikseltä alas - siis hissillä...

Harjat viuhuu Sporting parkissa.

Engelbergin luonnon mäkihyppymäki ja levitoivat turistit, Kuva Heikki R

SininenLintu.

Joo, aurinkoa ol' koko päivä. Aamusta tikkana oltiin hissijonossa kohti Jochstockia ja tarkoitus oli naatiskella koko päivä auringosta ja piirrellä muutamat omat jäljet siinä sivussa. Vedettiin tehokkaasti hissiltä-hissille Stand ja Jochpassin välimaastoon jäävässä putikanpöllytys-"parkissa"... Ihan kuin joku isompi voima olisi vartavasten suunnitellut kummut ja kurut neppailuvapaalaskua varten lumisateisten päivien jälkeen. Oli mukava iskea aamusta pelipaikoille, kun edellisenä päivänä ei tosiaan hissit nostellu ainuttakaan ristinsielua noillemain.

Suunnitelmamme toteutui aika mukavasti ja ennen lounasta pääsikin tuuppaamaan omia jälkiä sinne ja tänne mukavan pehmiässä lumessa - ei mitään unelma putikkaa, vaan hieman tuulenpakkaamaa, mutta pehmiää ja tasalaatuista lunta - kaikin puolin ei niin haastavaa tavaraa... Olipa osassa jätkien laskuissa jo hieman äärimeininkiä jyrkkine siivuine ja ahtaiden kurunpoikasten suorittamisen osalta. Päivä päätettiin lentäjän kanssa ainoina laskijoina Laubille... Ja syy ihmiskatoon oli, että koko himskatin lähes kolmikilometrinen lojotus oli tuulen ansiosta mennyt kivikovaksi sementiksi ja voinkin tässä hyvällä omallatunnolla todeta, etten tehnyt yhtä ainutta tellukäännöstä koko laskun aikana, sen verran hirveää schaibenia koko lasku oli! Olipa mokoma vyörynytkin puolesta välistä jonkin matkaa ilmeisesti aikaisemmin iltapäivällä paistaneen auringon ansiosta ja jonkun urhoon kurvattua sopivan pinnan muodon ylitse... Ylhäällä tutkailtiinkin ennen laskua, että nyt vedetään varovasti jokainen stoppi jyrkemmällä suojaiseen paikkaan - kuumotuksia tosin ei eteen tullut. 

 Yllä vähän Heikin kuvaamaa videota meikäläisestä laskemassa Jochstockin taka/sivumaastossa - pokkarivideoo taas...

Heeba ja BODISAMI poistuu traversea pitkin Trübsee -järven jäälle.

Kaikenmaailman pandanaamat ja freeriderit pukkasivat samaa reittiä - ilmeisesti heidänkin mielestä päivä oli aika perhanan hyvä!

Hessu kurvaa.

Meikäläinen Trübseen hissillä, Heikki fotaa.

Standin condooli...

Huomenna vimonen mäkipäivä - YHYY!!!!

Keskiviikko.

Ja neljäs laskupäivä takana - jalat on sitä myöten aika makaroonilla... Tänään laskusuunnitelmia eipahemmin tarvinnut laatia aamusta, kun yöllä satanut lumi ja kova tuuli pitivät Titiliksen puolen hissit kiinni pitkälle aamupäivään saakka, ja loppujen lopuksi siellä aukesi vain alimmat hissit, joten päätettiin suunnata laakson toisella puolella ja matalemmalla sijaitsevalle Brünnilla taas. Aamusta vedettiin parit kuivat Brünnin ylähisseillä ja puolen päivän tietämillä vetästiin taas pidempi lasku Grünewaldin asemalle, josta siis pitää ottaa juna takaisin Engelbergin kylään.

Näppärästi päästiin takaisin Engelin kylään juuri kun bussit pitivät pidempää taukoa ajeluistaan ja vetästiin japanilaisturistien seurassa hissillä ylös Titliksen puolelle ja Jochpassiin, koska muita hissejä ei ilmeisesti laskijoiden tarpeisiin pyöritelty kovan tuulen takia. Kävästiin kaatuilemassa tuulenpakkaamassa raskaassa lumessa yksi lasku, jonka jälkeen päätettiin palata dösällä takaisin Brünniin nauttimaan auringonpaisteesta ja lumesta - Titliksen puoli kun kylpi kovassa tuulessa ja pilvien ympäröimänä...

Brünnin yläosissa pääsikin taas pölläyttämään omia jälkiä ylätattihissin vasurissa oikein makosalla putikalla, mitä nyt tuuli hieman ol' pintaa kovettanut, mutta vauhtia uskalsi ottaa kivasti tellutellessakin.

Eilisillan meininkiä fondue imailujen jälkeen, paikallinen seurapeli paikallisessa pubissa

Juustofonduee ja apinaryhmä.

Omavarjo Brünnin tuolista tutkattuna.

Engelbergin kyläpahanen.

Meikä pousaa ja bodisami kuvaa... Taustalla Titlis Brünnista katsottuna.

K-Y-R-P-Ä-kypäräpäät jonossa.

Grünnewaldin pellot ja lasku lähti jostain tuolta vuoren huipun juurelta.

Juna Engelistä tulossa kohti Grünewaldin asemaa.

Ja lopuksi - lausuppa toi:

Enpä olisi uskonna!

Eilinen hulluttelumaanantai sai matkalaiset tempasemaan aikamoiset täsmä-tumut (bongattiin muuten Kari Traa Yacatanissa, tai siis hää istui seurueineen viereisessä päydäss)  ja siitä seurauksena tänä aamuna tosiaan jos jollakin oli pientä kohmeloa havaittavissa ja aamutoimien nopeus ja intensiteetti sen mukaista. Eli mäkeen vääntäytyminen ol' jokseenkin hitaanlaista ja porukan tunnelmat hieman vastahakoiset lähteä sykkimään pehmiän lumen perään - mutta yön aikana pikkasen sadellut uusi lumi sekä tuuli oli kivasti järjestänyt sinne tänne pehmiää lunta ja siivoillut edellisiä jälkiä pois.

Aamulla tosiaan ei uskottu että jalkojemme alle saataisiin noinkin hyvää laskua mitä tänään vedeltiin. Käytiin rykäsemässä aamulämmöiksi Jochpassin rienteenvierustoja, ja Jochstockin hissin alla - fiilingin parannuttua ja itseluottamuksen laskutaitoihin palauduttua suunnattin ekaa kertaa Jochstockin offeille, jotka päätyvät Trübsee-järven rannalle, jossa omia linjoja pääsi kivasti piirtelemään sinne tänne ja luntakin oli paikoin helvetisti. Sapuskoiden imailujen jälkeen ajateltiin käydä päättämässä paivän laskut hieman skeptisinä Laubille... Laubille päästyämme kaikki skeptisyyden hivenet rapisi silmänräpäyksessä kun tsigailtiin paikallisen lommoposken pyssyttävän pehmeetä linjaa ja omia jälkiä pitkälti yli puoleen matkaan Laubin kokonaispituudesta. Ei ssinä muuta ku perään vaan ja täytyy sanoa että tänään Laubilla piirretyt  mutkat menevät suoraan meikäläisen top-3 listalle parhaina laskuina - pisin putikan pyssytys yhteen mittaan tuli ainakin vedettyä tuolla, reidet huusi hoosiannaa vähän väliä, mutta laskun nautinniollisuus ei antanut myöten pysähdellä kokoajan. Sen verran annettiin itsellemme siimaa, ettei kukaan oikeiastaa kaivanut kameraa esiin Laubin lojotuksella, mitä nyt ite nappasin pokkarilla jotain fiilistelyjä - harmi sinänsä...

Heikki kuvas meikäläisestä aika komian napsun Jochpassilla

Meikäläinen tiukalla rajauksella Jochstockilla. Sami kuvaa.

Peter Laubilla, lunta on!

Mie hipsin Lochpassin rinteen vierustassa.

Osa ryhmärämää paussittaa.

Paparazzi ruohonen työssään... vähän tärähti!