22. helmikuuta 2011

Parsenn kukkhula

Ja! Elikkästen kolmospäivä on allansa Davosin keikalla ja aamusta uus mesta eteen, eli Davos Parsenn. Kyseessä on siis vahvasti Davosin suurin hiihtoalue. Ylös kuljetaan näppärästi stogella, siis semmosella kaapelivetosella kuolonjunalla ja humppaaminen tapahtuu laakson pohjoispuolella, eli aurinkoisella kelillä on makiaa... Kuten olisi tänäänkin pitänyt olla useamman sääennusteen mukaan, mutta toisin kävi. Nimittäin Parsennin puolella ei nähny pääasiassa yhtään mitään ja välillä iski kunnon white-out, eli paikallaankin meinas kaatua jos hukkas kiintopisteen suksenkärjistä. Eli eihän laskemisesta oikeen tommosessa lumipyrypilvessä tuu yhtään muuta ku hirveetä haparoimista ja arpomista.

Ryhmähän ei kuitenkaan lannistunut, vaan varhaisesta aamustartista johtuen edessä oli vielä pitkä päivä aikaa, joten matkanjohtaja A.Ruohonen päätteli, että nyt mennään bussilla mahdollisimman kauas ja toiselle puolen laaksoa - suunta siis Rinerhorniin. Ja nyt täytyy vähän itteensä kehua, mutta se oli hyvä päätös. Nimittäin bussinmatkan päässä taivaassa oli juurikin tuon pienemmän hiihtoalueen mentävä reikä ja näkyvyys mitä mahtavin ja aurinkoakin maisteltiin muutamaan otteeseen. Jopa alueen reeriderit olivat iskeneet pelipaikoille korjailemaan puutereita veks. Meikäläinenkin kävi sukkapuikoilla vähän ottamassa tuntumaa rinteiden ulkopuolelle, mutta epätaisaiset pohjat ja laihat sukset rankasi vaikeudellaan kovasti ja taas muistui mieleen, että rokkeriläskeillä vedellessä perussuksimiehestä tulee suksimies potenssiin 5, ainakin.... Eli se siitä itsetunnosta ja luottamuksesta omiin kykyihin - eipäs kuitenkaan synkistellä vaan nyt tulee kuvia;

Anni pukkaa Rinerhornilla ja vauhdilla!

Siitä panoraamaa Parsennilta kohti Davosia - ei hassumpaa kylämeininkiä.

Meikäläinenkin on mäjessä - Anni kuvas

Aurinkoa kansalle - edes vähän kiitos!

Kyllä sitä välillä vähän suo vetää Güntheri-carvinkia.

Tähän on hyvä lopetella tältä päivältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti