Takas juurille juu.

Eilen kävin raapasemassa pahimmat vierotusoireet pois kehosta Talmassa duunien jälkeen. Ja vaikkakin keli ei ollut hötö, niin nappasin mukaani Wailerin Banaanit. Kyllä sitä vaan taas muistu mieleen, että minkätakia noista suksista niin pidän. Kantin pidossa totta kai kivikovalla häviävät Zageille, mutta ketteryydessään ja hauskuudessaan Wailerit ovat kyllä ihan omaa luokkaansa edelleen. En kadu yhtään, että Davosin reissulla oli mukana Zagit, koska varmasti sain rinnelojotteluista enemmän irti niillä kuin läskeillä rokkereilla olisin saanut, mutta kyllä tossa naapurin pikkukukkulla vaan on vähintään 100kertaa hauskempaa kikkailla noilla yli-isoilla vesisuksilla kuin rautakankimaisilla rinnetykeillä. Ja plussana aina joku tulee ihemettelemään ja/tai kyselemään suksista (Kah, narsisti kato tykkää huomiosta!).

Toinen erillaisuuden tunne eilen (okei oli vähän joo taas pienempi mäkikin alla) suksien lisäksi valtasi side puolella. Jokusen 5-6 laskua vaati taas totuttelu ei niin aktiivisiin G3:n world Cuppeihin 7tm:n powerin aktiivisuuden jälkeen – hyvin vaan huomaa että miten stänssiä ja muutenkin laskuasentoa joutuu pikkasen jinksaamaan siteiden aktiivisuuden vuoksi – vaihtelu virkistää.