Vanhana ukkona mäessä - kokeiltu on.

Murrr, sanoo vanha ukko. Rohkaistuin ja painoin keskiviikon ratoksi Talmaan ottamaan selvää vasemman polveni laskukunnosta tiistaisen umpihankilenkin kokemusten rohkaisemana. Lääkäri kun maanantaina totesi, että jalka on ehjä, niin pitäähän sitä hetsilleen lähteä liikkeelle. Kävin vetäsemässä (pitkästä aikaa polvituen kanssa) umpihankilenkin eilen ja täytyy myöntää, että olin hieman jopa yllättynyt kuinka hyvin juoksu sujui ja ettei polvessa ollut tänä aamuna mitään tuntemuksia.

ihan vähän eriparia?!

Auton konttiin siis sekä telesböög-vermeet kuin alpiinot. Starttasin tutummalla telemarkilla ja hyvältä tuntui, heti monojen kiristelystä lähtien. PAITSI  - kun oli aika alkulämpöjen jälkeen ruveta tuuppaamaan tosissaan, niin eipäs mies uskaltanutkaan painaa täysillä kuten normaalisti, vaan se vimonen atakki puuttui - ehkäpä ihan tervettä hissuttelua tai koekus siitä, miltä tuntuu laskea sitten n.15-20 vuotta vanhempana!? Joka tapauksessa kantilla tohti mennä, eikä mitään kipuja polvessa tuntunut. Alppirensseleillä puolestaan vauhti oli tottakai enemmän, mutta sama homma oli trendinä - ihan täysillä ei vaan uskaltanut runtata. Voihan sekin tietysti olla, että kun jalassa olivat 190cm pitkät rautakanget niin talma "takajyrkkä" saattoi olla hieman liian kaponen?! Mutta kaiketi hyvä oli tuntuma ja fiilis ihan ok näin jälkikäteen, pitää vaan ottaa rauhassa ja laskea tuo jalka entiseen kuntoon - huomenna siis meshilään!

testigearit. Downin syndrooma menee muuten yllättävän sutjakasti kantillansa - puikkarifiilis!

How to dodge a bullet?

No minäpä kerron... Tai siis, enhän mä nyt oikeestaan mitään vaistäny - olo on ollu viimeset 9päivää tosin kuin seisois viritetyn aseen piipun edessä. Muljautin nimittäin samana päivänä kun käytiin Maltsussa tuikka pyydaa, vasemman polveni sen verran ikävästi, että mielessä kävi jo aika ikäviäkin mielikuvia. Allekirjoittaneen vasen polvi on nähkääs aikoinaan n.2002 kokenut liian pitkän streettihypyn seurauksena ns. "Unhappy Traidin", jossa menee kolme osaa polvesta rikki (mun tapauksessa ACL, kierukat ja sääriluu murtui). Ja kun tuo ei riittänyt niin täyden kuntoutuksen jälkeen n.2vee ekasta leikkauksesta, polvesta kuului taas NAPS ja eturistiside meni taas rullalle (älkää pelatko salibandyä). On siis tota lasarettia ja kuntoutusta tullut ihan jokun kuukausi tähän mennessä kärsittyä, joten viikon takaisen muljauksen jälkeen olo ei ollut kovin häävi.

Yllä viimeisimmän puukotuksen aikainen polaroidi.

Polvi ei sinällään kokenut suurempia kipuja koheltaessa, eikä niinkää muljahduksen aaton iltanakaan, mutta jalka tuntui todella oudolta. Turvotusta ei mahdottomasti ilmennyt, mutta tottakai pieni turpoaminen sai meikämandoliinon nupin sen vertta sekasin, että mielessä synkkeni... Teidän kyllä, että jos joku "ligamentti" menee poikki, niin verta tai muuten vaan nestettä polveen kertyy melkoisesti, mutta tottakai mielessäni järkeilin, ettei meikäläisen jalassa jo pari kertaa korjatut jänteet enää mitään vuoda - paskana ovat, KAIKKI!

Siunattu kuitenkin olen jonkin sortin vakuutuksilla ja voi perk**e, kun etukäteen tiesin ettei oma insurenssi ainakaan korvaa tosta jalasta enää pennin vertaa... Mutta ihana mainitsematon työnantajani, kuinkas ollakkaan omaa sen verran kattavan turvan, että ukkoo lekuriin ja sassiin! Viikko tässä on nyt vedetty nappulaa naamariin ja synkistelty kipeilevän polven kanssa - kunnes tänään pääsin vihdoin ORTOPEEEEDILLE! Pari tiukkaa vääntöä, röntgeni ja kysymys; "ootsä Sapporoon, vai mihinpäin Japania menossa? No aivan sama, reissuun pääset kun tää sun jalkas on ihan ehjä!" Nivel on kyllä kulunut kun piru, mutta ehjä se on...

Feikkinä pauderia Maltsussa - Harri räppäs kuvan.

Eli, nyt loppu synkistely ja alko taas (toivottavasti) normielämä. Sporttia kivun sallimissa rajoissa ja mäkeen jo ehkä tällä viikolla - OLEN ELOSSA! ...mutta otamma rauhallisesti.

Urbaanit pauderit 12/13 VOL.1!

Heipparallaa sano! Männä perjantaina nimikkomyrsky Antti teki tuhojaan ja jälkiään eteläsuomessa ja sehän passasi kaimalle varsin hienosti. Lunta nimittäin kaima heitti yllättävän kivasti ruuhkasuomen päälle ja tämähän aiheutti jo pientä puuteripaniikkia. Lauantaiaamusta piti siis tottakai lähteä tsiigaamaan pelipaikat, eli Malinkartanon jätemäki sekä Paloheinän hiihtoparatiisi, tällä kertaa siis auton nokka käännettiin kohti etelää!

Harri Maltsun topissa urbaanihiihtomaisema taustallansa

Maltsuun saavuttaessa paniikki valtasia miehiä entisestään, nimittäin portaissa ennen meitä paineli ylöspäin jo kolme ukkoa laskuvälineet olallaan - ei muuta ku vermettä jalkaan ja kiireen vilkkaa polkemaan lauta-bootpackia ylöspäin. Luntahan ei topissa ollut juuri laisinkaan vaan idästä puskenut tuuli oli kuljettanut vlakoisen kullan bäkkärille, jossa koiranputkien aiheuttamien pannujen lisäksi saatiin myös aika hyviä käännöksiäkin aikaiseksi, ainakin valokuvissa:

Ville korjaa satoa!

Pääsipä allekirjoittanutkin sivaltamaan, Harri kuvas.

Maltsun koluamisen jälkeen päätettiin ottaa taas pirssi alle lähteä ruopimaan kohti Paloheinän ylävuoristoa. Lämmittelykahvit latukahvilassa naamariin ja törmälle - jossa pulkkakansa oli valannut ensimmäisen mäen, mutta eivätpä perkuleet olleet tajunneet mennä laskemaan Paloheinän sivumaastoon. Sidecountrylla meitä odotteli suhteellisen pätevä lumipeite nurmimäen päällä, joten ei muuta kun sukset alamäkeen ja kameraa tulille.

Harza ja vilperi nousemassa uudelle kierrokselle

VILLEEEE!

Ja viimeisenä vielä päivästä videotuotos, jossa hieman korpoa ja järkkärivideoo, kannoin repussa oikein slideria, eli rensseliä oli mukana kunnolla! 

Malminkartano/Paloheinä from antti ruohonen on Vimeo.

Näyttäis vähän siltä että oli ihan hyvä päivä, vaikka ukot ovatkin vähän "out-of-focus"...

MO!

-vember 2012 - ja näin se kävi!

Talvi tulee - ota KOPPI!

Nyt ei ole Jesse tulossa, vaan ihka oikea talvi - tai ainakin niin sääsedät väittävät kiven kovaa ja Iltalehtikin uhitteli että "torstaina luvassa on LUMIJUMI!" En tiedä onko kovinkaan fiksua huudella ennen kuin tipahtaa, mutta sen verran vahvasti tuo pitkään vallinnut matalapaine näyttäisi väistyvän etelään, että tulee se lumi taas - jossein muuten niin ainakin vähäksi aikaa!

Päivän kuumin uutiskuva, Keravalla ainakin thumpannee?

Muutoin tässä ei etelän mies olisikaan järjissään tainnut pysyä huikean lämpimän syksyn aikana, kuin hieman taas keskittymällä perinteiseen kuntopuolen kohottamiseen. Painoa on tullut pudotettua kesäisen Ameriikan herkuttelureissun jäljiltä n.6kiloa tähän mennessä (riippuen miten vahvasti mies on vaakapäivänä syönyt) ja samalla viikon reenimäärätavoite on kuudessa erillisessä harjoituskerrassa tällä hetkellä. Ja kyllähän se on melkosen antoisaa ollut alkaa taas hyvin huilatun ja laiskotellun kesän jäljiltä liikuttelemaan läskejänsä, kun ei tota kroppaa nyt aivan täysin lämpimään vuodenaikaan ole onneksi tullut turmeltua pientä vararengasta lukuunottamatta.

"työkaluja PERKELE!"

Ehdottomasti paras motivaatio on kuitenkin aikasempina talvina hikoillut ja puuskutetut suksikeikat skinnaillessa ja pusikoissa rämpiessä, kun köörin kovakuntoisimmat jolkottavat kohti seuraavaa seikkailua tai huurteista afteribisseä. Tulevana talvena MINÄ en sitä viimeistä kebua avaa - ja onhan sille kaljalle kyllä joka talvi aina paremmin sijoittuneena tullut riipastua - varokaa siis reissukaverit, saatan yllättää tänä talvena!
Agendalla on aina hikipisaroita pudetellessa ollut joko, juokseminen, lihaskunto, kahvakuula tai squash.

Vippasimpa tohon kylkeen muuten Movemberin viimeisen viikon kunniaksi pienen kollaashin Marraskuun viikseilyistä - ja voin Mevemberiä kokeilemattomille kertoa, että miehelle ja hänen viiksillensä muotoutuu jo reilussa kolmessa viikossa varsin luja tunneside toisaansa. Matkan varrella on eteen myös sattunut monta kannustavaa selkään taputusta, mutta myös ignorentteja hölmöksi-haukkujia, joiden mielestä viikset eivät sovi tähän maailmaan. Saattaa tulevana lauantaina olla haikeat tunnelmat kun ylähuule räkäjarrut jättävät tämän maailman... yhyyy!

Muuta oli viisket tai ei - uskoisin, että tulevana viikonloppuna jopa eteläsuomessa laitetaan sukset jalkaan, jossei hissillä hiihtäen niin sitten lihasvoimin!

Tekolumimäki #2

Kops! Pakkanen tuli ja pakkanen meni. Sen verran kuitenkin lämpötila kävi miinuksen puolella, että etelä-härmän mäjet saivat lunta tehdyksi lämpimän kelin perään sen verran, että joku mäki saatiin taas auki. Tällä kertaa VihtiSki veti pisimmän korren ja jopa vaivautuivat avaamaan pienen lumetusjakson perään isompaakin rinnettä pelkän kakararinteen ja hiihtoladun lisäksi. Eipä varmaan muutoin itse olisi tullut lähdettyä työstämään tuonne plussakeliin alamäkihiihtoa, mutta kun piti päästä kokeilemaan viimeisintä suksihankintaa.

Kyllä se kieltämättä jonkin sortin paloa laskemista kohtaa vaatii, että tätä lähtee vähän pidemmältä harrastamaan...

sävysävyyn alustan kanssa

Mäki olikin skeptisyydestä huolimatta varsin leikkisässä kunnossa, eli pakkasyönjäljiltä plussa keli oli pehmittäny rinteen kunnon perunapelloksi ja jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kun allekirjoittanut niin mäki oli kuin riksun offarit toukokuussa konsanaan - kevät hiihtoa siis syksyllä?! jep. Ja mieluummin tuota pehmiää röykkyä laskee kuin kivikovaa tykkijäätä.

Yllättävän paljon porukkaa oli mäkeen kuitenkin lähtenyt

Pistin siis jalkaa seinältä DPS:n 105Wailerit, joihin männä viikolla ruuvailin G3:n targat worldcup-jousilla ja ekaa kertaa siis kyseisellä mallilla mäjessä. Suksi ilmeni olevan heti startista lähtien varsin nopea ja ketterä laskea, eikä menoa haitannut laisinkaan jos värkkejä kallistaa kantillensa. Kääntösäde tosiaan noissa 105mm leveissä suksissa on jopa 25metriä, mutta tänään lasketun perusteella todellisuus on huomattavasti lyhyempi. Tiedä sitten, asensin siteet +1-kohtaan, joten saattapi sekin avittaa sivakan kuskaamista - ja ehkäpä melko neutraali jalkavuus auttaa myös osaltaan kurvailun helppoutta.  

Kamas-homos (latinaksi)

BOJOING! nyt taas lähti lapasesta. Skiexpo-vkl tuli ja meni, eikä ollu OIKEESTI mikään tarkoitus hankkia suksia, MUTTA joskus ei asioille vaan voi mitään... Nimittäin antti-pojan lompuukiin tuli 250€ lovi ja nurkkaan ilmestyi kaksi paria suksia (muistakaa nyt toi budjetti). Herra "hyvä-diili" kehitti itselleen vähän rinnevärkkiä; Atomic SL 12 race puikkarit ja (prrrrrr!!!!) DPS Wailer 105 hybridit! kyllä - myös sdp:t! Nyt saattais toivoa, että joku mäki taas avaa hissinsä niin pääsee speksaamaan tosissaan - polvet ympäri puikkareilla ja telekarvailua sdp:llä.

siinä tän talven valikoima, oikeesti saattaa välillä olla vähän vaikeeta valkata millä lähtee mäkeen =)

missä se skene menee?

Tsah. Kaikesta päätellen skene menee perjantai-iltana Wanhalle ylioppilastalolle taivuttelemaan suksia, tsiigailemaan laskupätkiä ja juomaan kaljaa. Muutoin Pyhäinpäiväviikonloppuna immeiset käyskentelevät messukeskuksessa Skiexpoilla - ja näin tein minäkin. Painopiste tosin viikonlopun meiningissä oli meikäläisen kohdalla vapaalaskuiltamat Wanhalla. Sen verran hyvä meininki oli iltamissa, ettei lauantaina vielä tästä afterin viettäjästä ollut messukeskukseen lähtijäksi... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli sunnuntaina sitä itsekin pääsi vääntäytymään expotohinan keskelle.

Vapaalaskuiltamista jäi (tällä kertaa) melkonen dagen-efter jostain kumman syystä, mutta myös väsymyksen lisäksi käteen jäi hyvä fiilis. Hyviä laskupätkiä nähtiin isolta kankaalta (tosin osan joutuu vielä katsomaan uudelleen jostain syystä jälkikäteen), hyviä suksikavereita tuli morjenstettua ja juttu tuntui luistavan mekoisen infernaalisella intensiteetillä ja porukalla oli hyvä fiilis. Suksisalista löytyi mielenkiintoisia sivakoita ja moilanenkin näytti ilmestyvän jostain!

Moilanen tutustuu Black Crowsin sivakoihin - Kuva; Sami Evilä.

Expoilta jäi puolestaan päälimmäisenä mieleen melkoinen markkinahumu. Olihan tänä vuonna kyllä esille saatu vaikka ja kuinka sivakoita, mutta ilmeisesti näin 2010-luvulla Skiexpojen kantava teema taitaa olla ostaminen? Ja tottahan toki, jos jotain ratkaisevan tärkeää olisi tällä hetkellä vielä vaille, kuten nyt vaikka jotain laskuvaatetta, sivakoita tai tulevan talven matka vielä uupuisi, niin kyllähän tuolta saisi hankittua varmasti kilpailukykyiseen hintaan edellämainittuja. Mutta eipä siinä - messuviikonloppu on takana ja normaalisti nyt alkaa armoton kauden avauksen vartoilu. Tänä vuonna kausi on tosin jo onneksi auki, joten odottelun kohteena voisi tällä kertaa olla vaikka SEN oikean talven saapuminen - Talman lähitörmäkin kun laittoi taas lapun luukulle kelien lämmitessä, lokakuussa mäen avaaminen oli kyllä hatunnoston arvoinen efortti Sipoon apleilla! Hiihtämisen sijaan nyt kasvatetaan sitten vaikka viiksiä;

4.11. -tilanne. Movember kehitystä voipi seurata TÄÄLTÄ ja jos miesten terveys ja hyvinvointi on muutenkin lähellä sydäntä niin hyvän asian puolesta voi myös lahjoittaa oikein oikeaa rahaa linkin takaa.